Tilojen lohkominen
19. helmikuuta kumottiin lohkomista koskeva asetus vuodelta 1864 ja määrättiin uusi asetus. Sen mukaan rälssi- tai perintötilan sai jakaa, jos tilan jäännösosa, sitten kuin kaikki tulot oli laskettu, oli riittävän iso. Tilojen oli pystyttävä maksamaan kaikki kruunun verot ja antamaan normalina vuosina varma toimeentulon kolmihenkiselle ruokakunnalle.
Samaa edellytettiin uuden tilan koosta, mutta se saattoi saada rasituksista vapaavuosia sopimalla siitä emätilan haltijan kanssa. Ehdolla haluttiin varmistaa, että tiloista ei tehty liian pieniä. Toisaalta lohkominen oli suhteellisen helppoa, eikä sitä enää haluttu estää kuten aikaisemmin. Lohkomiseen haettiin lupa kuvernööriltä, joka määräsi maanmittarin erottamaan tilat. Tämä antoi myös lausunnon tilan kannattavuudesta.
Kruununtalot
Kruununtalojen asukasoikeutta täsmennettiin asetuksella kesäkuussa. Asukas sai asua tilaa niin kauan kuin hoiti sitä laillisesti. Hän sai jättää sen perinnöksi lapsilleen tai vaimolleen ja asumisoikeuden sai siirtää kokonaan toiselle. Tällöin meneteltiin kuten perintötalon myynnissä. Kruununtalon sai vuokrata kokonaan tai osaksi kuitenkin vain kuvernöörin hyväksymillä ehdoilla. Jos asukas menetti oikeutensa verorästien tms. vuoksi, asumisoikeus myytiin huutokaupalla. Asukas sai aina halutessaan ostaa talon perinnöksi eli omakseen. Kruununtilan haltija sai perustaa tilalle torppia ja hakata kotitarvepuut.