Siperia

Suomalaisten vankien ja siirtolaisten sielunhoidosta Siperiassa annettiin lainvoimainen määräys. Näin tehtiin, koska Siperiassa asuvat suomalaiset pysyivät Suomen alamaisina ja Suomen kirkon jäseninä. Jokaisen oli pakko kuulua johonkin kirkkokuntaan, vaikka maassa oli periaatteessa uskonnonvapaus.

Siperian luterilaisten kirkolliset olot järjestettiin poikkeustoimin. Suomalainen pappi aloitti toimintansa vuonna 1863 Verhne-Suetukin siirtokunnassa. Nyt sinne tuli balttilainen pappi ja suomalaisen papin virkapaikaksi vaihtui Omsk. Siellä hänen kuului "pitää erityisiä kirkonkirjoja suomalaisista seurakunnanjäsenistä" ja valvoa, että näillä oli myös oikeus jumalanpalveluksiin. Kaikkiaan Siperian eri siirtokunnissa asui noin tuhat suomalaista. Pappia haluttiin Omskiin varsinkin siksi, että se tunnettiin kovin huonomaineisena varkaiden, juoppojen ja murhamiesten paikkana.

Siperiassa oli asunut suomalaisia jo 1700-luvun lopulla. He olivat sinne vietyjä sotavankeja. Inkerin suomalaisia muutti Omskin lähelle vuonna 1802. He perustivat Ryzkovan siirtokunnan. Alue sai täydennystä suomalaisista vangeista joita lähetttiin Siperiaan vuodesta 1826 alkaen. Näitä oli tullut yhteensä noin 800. Lisäksi siirtolaisia oli muuttanut yli 2.000 henkeä. Vuonna 1861 suomalaiset perustivat Om-joen varrelle Helsinki-nimisen siirtolan. Kauempana idässä oli Turku.