Kveenit

Pohjois-Norjassa asui tuhansia sinne muuttaneita suomalaisia. Eniten heitä asui Vadsjössä, noin 2.000. Kaikkiaan suomalaisia oli Ruijassa noin 6.000. Jos lukuun laskettiin myös suomeapuhuva norjalais-suomalais-lappalainen sekaväestö, suomalaisten määrä oli kaksinkertainen. He olivat monin paikoin väestön enemmistönä. Suomalaisten kieli oli lähellä Norrbottenin suomalaisen kieltä. Tämä johtui siitä, että pääosa oli siirtynyt Norjaan aikanaan Tornionjokilaaksosta, myöhemmin väkeä oli tullut myös muualta.

Norjan hallitus ja kirkko olivat pyrkineet norjalaistamaan näitä "kveenejä". Valtioiden rajariidat olivat aiheuttaneet jännitystä, mm. vuosina 1826 ja 1852. Norjalaiset nimittivät Ruijaa Finmarkeniksi, mikä kuvaa suomalaisten vaikutusta alueella. Heitä muutti sinne kalastajiksi jo 1800-luvun alkupuolella. Vuonna 1845 vakinaisia siirtolaisia oli lähes 3.000, ja sen jälkeen muutto jatkui vilkkaana parikymmentä vuotta.

Pääelinkeino Ruijassa oli kalastus ja tärkein kala turska. Tämän lisäksi harrastettiin suuritöistä valaanpyyntiä. Kalansaaliin arvo oli vuodessa 5-7 miljoonaa markkaa. Väliaikaisia kalastajia tuli Suomesta keväällä parhaaseen merikalastusaikaan. Toimeentulo oli lähes kokonaan riippuvainen kalasta. Viljaa saatiin vaihtamalla sitä kalaan venäläisten kanssa.¹