Ruotsin-kauppa

Tornioon perustettiin kuitenkin tulliasema, joka valvoi, ettei maahan tuotu tai sieltä viety luvattomia tavaroita. Lisäksi valvottiin, ettei Suomen kautta viety Venäjälle tavaroita maksamatta korkeampaa venäläistä tullia. C.G. Gillberg,
Venäjä ei vastustanut kauppasuhteiden säilyttämistä, koska se tarvitsi Ruotsista liittolaista Ranskaa vastaan. Se sopi myös osaksi Suomen rauhoittamispolitiikkaa.
Vienti Ruotsiin oli elintärkeää Pohjanmaan maataloudelle. Suomen rautateollisuus oli myös täysin riippuvainen ruotsalaisesta rautamalmista. Jo siksikin kaupan jatkaminen oli tärkeä aihe Ruotsin ja Venäjän rauhanneuvotteluissa.
Pohjoisessa sota jatkui vielä kevään ajan, ja se leimasi elämää Länsipohjassa, josta nyt tuli kahden valtakunnan raja-alue. Kauppa rajan yli jatkui kuten ennenkin osana arkea. Talonpojille jäi oikeus käydä kauppaa omilla tavaroillaan rajan yli. Suomeen ei kuitenkaan tuotu juuri muuta kuin suolaa, 10.000 tynnyriä. Vienti rajoittui tänä vuonna suolattuun loheen, voihin ja tervaan. Määrät olivat aikaisempaa pienempiä.