Raha

Porvoossa säädyt esittivät toivomuksen, että maan raha-asiat järjestettäisiin pian. Ne ehdottivat valtionpankin ja sitä kautta oman rahan saamista. Koska tämä oli ainakin toistaiseksi mahdotonta toteuttaa, säädyt esittivät, että maan "pääraha" toistaiseksi olisi Venäjän hopearupla. Sille ehdotettiin kurssia, joka oli 33 killinkiä ja 7 äyriä Ruotsin hopearahaa. Venäläisen paperirahan kurssi määrättäisiin Pietarin ja Tukholman hintojen mukaan.

Asiaa käsiteltiin koko vuosi ja lopullinen ratkaisu saatiin vasta hallitsijan 29. joulukuuta antamassa manifestissa. Se seurasi hallituskonseljin kantaa. Suomen siirtyminen Venäjän rahaan ajateltiin pysyväksi ratkaisuksi. Hallitsijan antamassa rahasäännössä määrättiin, että kaikki valtiolle tulevat maksut oli seuraavan vuoden alusta suoritettava Venäjän hopearahassa tai pankinseteleissä.

Verot laskettiin ja ilmoitettiin vastedes Venäjän rahassa. Hopearuplan kurssi oli 33 killinkiä ja 4 äyriä, venäläisen kuparirahan ja setelien arvo toistaiseksi puolet siitä. Jatkossa se määrättiin Pietarin pörssin mukaan ja ilmoitettiin Suomen virallisessa lehdessä. "Helpoitukseksi kaupalle, teollisuudelle ja rahaliikkeelle" valtion suorituksia sai maksaa Ruotsin rahalla vuoden 1811 alkuun asti.

Pankki maanpaossa

Sodan alta Tukholmaan siirretyn diskonttolaitoksen tilit saatiin selvitettyä ja pankki lopetti toimintansa. Pankin väliaikainen johtokunta lakkautettiin ja loput tehtävät siirtyivät Turussa oleville pankin osakkaille.

Pankissa oli nyt sekä sijoituksia että lainoja ihmisiltä, jotka olivat muuttaneet Ruotsiin. Porvoon kokouksessa suunniteltiin suomalaisen ja ruotsalaisen omaisuuden erottamista. Tämä tuli tarpeettomaksi, kun pankki lopetti toimintansa. Pankkia ei kuitenkaan vielä purettu.¹