Rautatie
Rautatiet saivat uuden liikenneohjesäännön. Siinä määrättiin yksityiskohtaisesti virkailijoiden tehtävistä, matkustajien ja tavaroiden kuljettamisesta sekä maksuista. Ohjesäännön ensimmäinen pykälä muistutti, että asiakas oli aina etusijalla:
"Yleisöllä on oikeus kaikilta valtionrautateitten palveluksessa olevilta virkamiehiltä ja käskyläisiltä, jotka virantoimituksessa tunnetaan heille määrätyistä virkapukumerkeistä, vaatia nöyrää ja avuliasta kohtelua."
Oulujoen rautatiesillan vihkiäiset 1886. Kuva: Museovirasto.
Kuvassa Oulujoen rautatiesillan vihkiäiset. Rata Seinäjoelta Ouluun avattiin liikenteelle 1. marraskuuta. Tästä työstä julkaistiin myös kirja: Kertomus Oulun rautatien rakentamisesta.
Jo vuoden alussa määrättiin rakennettavaksi toinen pitkä rata eli Savon rata Kaipiaisista tai Kouvolasta Mikkelin kautta Kuopioon. Rakennustyön oli määrä alkaa ensi vuonna. Vastikään valmistunut Simolan - Lappeenrannan sivurata yhdistettiin myös hallinnollisesti ja taloudellisesti Helsingi -– Pietari-rataan.Ohjesäännön ohessa julkaistiin uusi liikennetaksa, jonka tavaroiden luokitustaulussa oli noin 500 nimikettä.
Rahat
Markan ja paperiruplan kurssivaihtelun vuoksi Suomen senaatti sai luvan nostaa tai laskea rautateiden ruplahintoja, kun se oli välttämätöntä. Tämä ei koskenut kuitenkaan sotilaskuljetuksia. Markan kurssin pohja-arvo oli 2,50 ruplaa.
Tämän vuoden alusta lähtien kaikki rautateiden tulot pantiin kulkulaitosrahastoon, eikä enää osaa valtiorahastoon. Kulkulaitosrahaston vastuulle jäi myös rautatielainojen kuoletus. Tätä varten rahasto sai ottaa uutta lainaa 17,6 mmk:m arvosta. Tällä maksettiin Rothschildin pankkihuoneelta vuonna 1862 otettu laina. Laina ylössanottiin heti.
Valtio laski liikkeeseen uuden 17,6 miljoonan markan obligaatiolainan heinäkuun alussa. Sen järjesti yhdessä Suomen Pankin kanssa M.A. von Rothschild & Söhne. Siksi obligaatiot varustettiin Saksan valtion leimalla. Rothschild sai obligaatioiden vuosimaksusta vaivanpalkkaa 0,25 %. Laina-aika oli 41,5 vuotta. Vuoden 1897 jälkeen Suomen valtiovarasto sai maksaa lainan nopeammin takaisin. Lainan korko oli 4 prosenttia. Laina kuoletettiin osissa siten, että joka vuosi arvottiin lunastettavat obligaatiot.
Obligaatioita lunastivat Suomen Pankki, sen Pietarin konttori, Rothschild Frankfurtissa, Discontogesellschaft Berliinissä ja erikseen sovittava pankki Hampurissa.