Tulliasia

Suomen tulliasema oli sodan aikana ja sen jälkeen epäselvä. Toistaiseksi sallittiin elintarvikkeiden kuljettaminen Venäjältä Suomeen, koska se palveli maan valloittamista. Venäjällä ajateltiin, että vallattu Suomi tullaan liittämään valtakunnan taloudelliseen yhteyteen. Kenraali Buxhoevden oli julistuksissaan ja raporteissaan maininnut, että Suomesta voisi tulla tärkeä osa Pietarin talousaluetta.

Ns. pikkutullit oli poistettu erillisellä määräyksellä viime vuonna ja kauppa Venäjälle vapautettu "niin kuin tavallista on yhden valtakunnan alamaisten kesken". Ruotsista tuotavista raakaaineista ja niistä valmistetuista tavaroista perittiin kuitenkin tavallista alhaisempaa, lakkautettua, pikkutullia.

Porvoon kokouksessa erityisesti porvarisääty esitti kaupunkien erioikeuksien, varsinkin tapulioikeuksen jatkamista entiseen tapaan. Kotimaisilla laivoilla haluttiin säilyttää niiden nauttimat edut.

Haminan rauhansopimuksessa Ruotsin kauppaa jatkettiin entiseen tapaan lokakuuhun 1811 asti. Myös Ruotsin ja Venäjän väliset aikaisemmat kauppasopimukset ja tullitaksat uudistettiin.

Kun Suomen tullilaitos oli erotettu ruotsalaisesta keskushallinnosta, tullit määrättiin toimimaan toistaiseksi maaherrojen alaisuudessa. Lähemmin tulliasiaa järjestämään kenraalikuvernööri nimitti syksyllä kolmimiehisen komitean.¹