Metsälaki
Suomeen annettiin uusi metsälaki 3. syyskuuta. Se korvasi vuoden 1851 metsäjärjetyksen. Laki antoi metsän omistajalle vapauden käyttää metsää tarpeensa mukaan. Rajoituksia olivat, että metsää ei saanut hakata paljaaksi vesistöjen ääreltä, eikä maamerkkeinä olevia puita saanut kaataa. Metsään oli jätettävä aina siemenpuita tai muuten estettävä metsän autioituminen. Kasken kaato oli kielletty kivikkoisessa ja kanervaisessa maastossa.Laki oli periaatteessa metsiä suojeleva, mutta käytännössä se rajoitti metsänkäyttöä ja jopa avohakkuita vähän. Kyläkuntien piirien ulkopuolella olevat metsät ja jakotoimituksissa syntyneet ns. liikamaat määrättiin valtion omaisuudeksi eli kruununmetsäksi.
Metsällä oli myös esteettinen arvo. Se oli lintujen koti ja sellaisena suojelemisen arvoinen. Luonto ja eläimet olivat suosittuja kuva-aiheita postikorteissa. Samaan aikaan metsiä hakattiin teollisuuden tarpeisiin ennätysvauhdilla.