Ulkopolitiikka

Suomen Suuriruhtinaanmaan suhteet vieraisiin valtoihin määräytyivät niiden päätösten ja sopimusten mukaan, joita keisarikunta teki. Tällaisia sopimuksia sekä hallitsijan tai venäläisten viranomaisten käskyjä ja julistuksia, jotka koskivat myös Suomea oli kaikkiaan 172. Näistä julkaistiin luettelo Suomen asetuskokoelmassa. Tämä oli osa työtä, jolla Suomen hallinnollista lainsäädäntöä suhteessa Venäjään pyrittiin selventämään.

Aikaisemmin julkaistuja kansainvälisiä sopimuksia oli 132. Nyt julkaistiin 10 lisää. Näiden lisäksi oli voimassa 30 Venäjän hyväksymää sopimusta tai muuta asiakirjaa, joita ei ollut ennen julkaistu Suomen asetuskokoelmassa.

Ulkopolitiikka ei aiheuttanut juuri keskustelua, koska oli itsestään selvää, että se kuului emävaltiolle. Asia tuli kuitenkin esille tullin ja sotalaitoksen yhteydessä.

Suomella oli oma tullitaksa muiden maiden kanssa ja tulliraja myös Venäjän kanssa. Suomen tullitaksasta päätti kuitenkin keisari. Venäjän kaupasta oli erilliset määräykset. Kummassakin tapauksessa hallitsija tavallisesti otti huomioon senaatin esittämät näkökohdat eli suomalaisten taloudelliset edut.

Suomen erillinen sotaväki tarkoitti, että suomalaisia ei voitu määrätä Venäjän armeijaan. Sodan syttyessä oli selvää, että suomalaiset ottivat siihen osaa, jos käskettiin –­ kuten kävikin.