Uskonnonvapaus

Helmikuun 18. päivä julkaistiin lehdissä kutsu Suomen uskonnonvapaus- ja suvaitsevaisuusyhdistyksen perustavaan kokoukseen. Yhdisyksen tavoitteet olivat: saada aikaan vapaamielinen eriuskoislaki, oikeus solmia laillinen avioliitto siviiliviranomaisen edessä, vanhempien oikeus määrätä lastensa uskonnollisesta kasvatuksesta sekä kaste-, ehtoollis- ja valapakon poistaminen. Asialla olivat erityisesti Nya Pressenin, Åbo Tidningin ja Wasa Tidningin toimittajat. Suomenmielisistä julkisista henkilöistä mukana oli Minna Canth.

Yhdistyksen perustava kokous pidettiin 10. maaliskuuta Helsingissä. Siihen liittyi pian 254 jäsentä. Keväällä julkistettiin myös tieto, että 221 ylioppilasta ja 23 polyteknikkoa oli allekirjoittanut julistuksen, jossa he vakuuttivat uskonnollisen vakaumuksensa poikkeavan apostolisesta uskontunnustuksesta. Hankkeen johdossa olivat radikaalit ylioppilaat Hugo Pipping ja Edvard Westermarck.

Kummassakin joukossa oltiin tyytymättömiä vuoden 1869 kirkkolakiin, joka ei todellisuudessa antanut uskonnonvapautta. Viime vuonna kirkolliskokous esitti eriuskoislakiehdotukseen jälleen varauksia, jotka tekivät luterilaiseen tai ortodoksiseen kirkkoon kuulumisen käytännössä pakolliseksi. Yhdistyksen oli vielä saatava senaatin vahvistus säännöilleen.