Tulli

Suomelle annettiin uusi tullisääntö. Siihen koottiin aikaisempia eri lakien määräyksiä. Niinpä lopputulos oli 196 pykälän mittainen asetus. Siihen sisältyivät merenkulkua koskevat määräykset, kuten luvalliset laivareitit, lastin merkitseminen, passitus ja seuraukset tullimääräysten rikkomisesta. Kaksi mainittavaa uutuutta verrattuna vuoden 1839 tullisääntöön olivat höyrylaivoja koskevien poikkeuksien poistuminen ja varastointioikeuden laajentaminen. Muutokset kuvasivat laivojen muuttumista ja tavaramäärän kasvua.

Tullikamaripiirejä oli 39. Niille valmisteltiin uutta johtosääntöä. Kaksi vuotta sitten ulkomaankauppatilaston laatiminen annettiin tullihallitukselle. Suomen tullilaitos oli muutoinkin muutosten edessä. Tullisuhteet Venäjään olivat jatkuvasti keskustelun alla. Venäläinen kanta oli, että helpointa olisi lopettaa Suomen erillinen tullialue ja yhdistää se Venäjään. Suomen senaatti oli jyrkästi eri mieltä ja esitti jopa tuontitulleja venäläisille tavaroille.

Kaksi vuotta sitten suomalaisten tavaroiden vientikiintiöitä pienennettiin ja tulleja korotettiin. Venäjän teollisuus halusi tällä suojata omaa tuotantoaan. Erityisesti raudan suuri vienti Suomestä ärsytti venäläisiä. He huomasivat, että Suomeen tuotiin suuri määrä rautaa, joka vietiin edelleen Venäjälle alhaisin tullein. Kun tulleja korotettiin, suomalaisten viejien asema suhteessa venäläisiin valmistajiin heikkeni. Suomen rautateollisuuden kasvu pysähtyi.