Tilattomat
Axel Lilius teki viime vuonna tutkimusmatkan Savoon ja julkaisi siitä tehdyn selvityksen nimellä Tilattoman väestön oloista Kuopion läänissä. Se oli sarjaa Tutkimuksia taloudellisista oloista Suomen maaseudulla. Sen pani alkuun Kansantaloudellinen Yhdistys ja siellä vaikuttanut senaattori Yrjö-Koskinen. Yhdistys lähetti nuoria tutkijoita maaseudulle katsomaan, miten tilattomien asia oli. Jo kauan oli kuulunut valituksia tilattomien määrän kasvusta ja heidän köyhyydestään. Yhteiskunnan vaarat nähtiin enemmän maaseudun köyhyydessä kuin kaupungin kasvussa.
Lilius julkaisi mm. päiväkirjan loisen työvuodesta, joka oli työssä 300 päivänä vuodessa. Loisella ei ollut varaa olla laiskana. Lilius kertoi, että Itä-Suomessa tilaton väki jakaantui kolmeen ryhmään, joita olivat palkolliset, loiset, kylänloput ja irtolaiset. Eniten Savossa oli loisia, jotka perheineen asuivat talollisen pirtissä tai piharakennuksessa. Näiden elinoloista Lilius huomasi:
"jossakin nurkkapielessä, joka on ihmisten jätteillä hyvin höystetty, hänellä sitä paitsi on pieni tupakanviljelys, josta hänen ei tarvitse maksaa mitään vuokraa".
Loisia oli Itä-Suomessa enemmän kuin muualla maassa. Länsi-Suomessa oli enemmän palkollisia, torppareita ja mäkitupalaisia. Tilattomien yhteinen osuus maatalousväestä oli noin 40 %, loisien ja muiden päivätyöläisten osuus oli 25 prosenttia.1