Höyrypannu
Höyrypannut yleistyivät Suomessa. Ne olivat tavallisia jo tehdaslaitoksissa ja sahoilla ja tietenkin laivoissa ja junissa. Höyryvoima oli teollisuuden tärkein energialähde. Myös sähköstä tuotettiin enemmän höyryllä kuin vesivoimalla.Höyrypannuista eli höyrykattiloista, joissa vesi kiehutettiin höyryksi, annettiin asetus. Siinä määrättiin millainen höyrypannun tuli olla, miten se tarkastettiin ja miten sitä sai käyttää: Höyrypannu oli "suljettu pannu, jossa voidaan valmistaa ja säilyttää höyryä, jonka pontevuus on suurempi kuin ulkoilman". Pannua sai käyttää ainoastaan koneenkäyttäjä, joka oli riittävästi perehtynyt siihen "Höyrypuuseppä" Boman ilmoitti valmistavansa kaikenlaisia huonekaluja. Tehtaassa oli höyryvoimalla toimivat sahat ja höylät. Puuta myös taivutettiin höyryssä.
Höyrypannuja koskevat määräykset annettiin turvallisuuden vuoksi. Jos sattui vahinko, vastuussa oli pannun käyttäjä ja omistaja.
"Jos paikallaan oleva höyrypannu tai lokomobiili on räjähtänyt, on koko hävityksen alainen alue, sittenkuin tarpeellisiin pelastusja turvallisuustoimiin on ryhdytty... jätettävä koskematta, kunnes poliisitutkimus on paikalla tapahtunut".
Yleisin polttoaine höyryn kuumentamisessa oli halot. Suomeen tuotiin myös jonkin verran hiiltä.