Prostituutio
Suomen Naisyhdistys vetosi viime vuonna prokuraattoriin, jotta tämä ryhtyisi toimiin ns. ohjesääntöisen prostituution lakkauttamiseksi. Järjestelmä eli ilotyttöjen säännöllinen ja pakollinen tarkastus oli alkanut Helsingissä erikoiskuvalla vuonna 1847 ja laillistettiin vuonna 1875. Se levisi myös muihin suurempiin kaupunkeihin.
"Laillistettuja" prostituoituja sanottiin "tarkastusnaisiksi". Heitä oli Helsingissä noin 400 ja Tampereellakin yli sata. Ammattimaiset bordellit oli kuitenkin kielletty. Samoin ns. siveyspoliisit jahtasivat yleisiä naisia, jotka viettivät huonotapaista elämää ja harjoittivat haureutta. Kumpikin oli selvästi lain vastaista toimintaa joten sikäli tarkastusjärjestelmä oli erikoinen.
Valtiopäivillä prokuraattori ilmoitti pitävänsä ohjesääntöistä prostituutiota välttämättömänä. Se oli tehokas keino estää sukupuolitautien leviäminen. Suomen lääkäriseura oli asiasta samaa mieltä. Veneeriset taudit olivat suuri ongelma ja veivät suurimman osan sairaaloiden vuodepaikoista. Vuodessa hoidettiin noin 3.000 kuppatapausta. Sen lisäksi yleisiä olivat tippuri ja ns. pehmeä sankkeri. Paras tapa vähentää tauteja oli lääkärien mielestä kontrolli.
Kaupunkien asukaslukuun verrattuna sukupuolitaudit olivat vähentymässä. Prostituution vastustajat pitivät järjestelmää moraalittomana, joka tosiasiassa laillisti prostituution ja jopa yllytti siihen.