Rautatiet

Uusia työmaita

Suomen rataverkko kasvoi nopeasti. Kun Savon rata Kouvolasta Kuopioon avattiin liikenteelle 1. lokakuuta, ratojen kokonaispituus nousi jo 2.105 kilometriin. Helmikuussa määrättiin useasta uudesta ratatyöstä. Rata tuli rakentaa Viipurista Sortavalaan ja Joensuuhun, Antreasta Imatralle, sivurata Värtsilän tehtaalle, yhteys Kouvolasta Kotkaan ja päärata Tampereelta Poriin. Vaasan rataa jatkettiin kaupungin pakkahuoneelle ja Ruotsin sillalle. Viipurissa piti rakentaa sivuraide satamaan. Pikkuradoista edellytettiin, että kunnat osallistuvat kustannuksiin.

Yksityiset radat

Teollisuusyritykset rakensivat lyhyitä ratoja omaan käyttöönsä. Senaatin antamassa asetuksessa 15. huhtikuuta määrättiin, että yksityinen henkilö tai yritys ei saanut rakentaa rautatietä yleiseen käyttöön, paitsi jos saa siihen luvan keisarilta. Luvan saattoi saada Suomen kansalainen tai suomalainen osakeyhtiö, ei kuitenkaan rautateiden virkamies. Lupa edellytti täydelliset suunnitelmat rakennustyöstä ja toiminnasta sekä taloudelliset takuut. Ehtoihin kuului mm. sellaisen aidan rakentaminen, että eläimet eivät pääse radalle. Samoin oli pakko sitoutua kuljettamaan postia ja vankeja. Sota-aikana rata voitiin ottaa valtiolle ja valtiolla oli rataan lunastusoikeus.