Maanmuodostus

Maa, jossa suomalaiset asuivat vuonna 1800 oli pitkäaikaisen muutoksen seuraus. Maan kohoaminen, joka jatkui edelleen, oli muuttanut järvien kokoa ja jokien kulkusuuntaa. Kun rannoilta oli paljastunut hyvää viljelysmaata, sitä pyrittiin hankkimaan lisää järvien pintaa laskemalla. Tätä edistämään perustettiin viime vuonna koskenperkausjohtokunta.

Suomen metsät olivat muuttuneet ensin havupuuvaltaisiksi, mutta 1700-luvulla runsas kaskeaminen lisäsi uudelleen lehtipuiden osuutta. Näin oli varsinkin Itä-Suomessa, missä siirryttiin hitaammin peltoviljelyyn. Kaskeamisen ja satunnaisten metsäpalojen seurauksena metsä uudistui tavallisesti 30-50 vuodessa.

Metsiin oli vaikuttanut paljon myös tervan ja puuhiilen polttaminen. Sitä harjoitettiin eniten Pohjanmaalla ja Kainuussa. Tämä oli harventanut mäntymetsiä niin paljon, että varsinkin Pohjanmaalla kärsittiin puun ja metsän puutteesta. Siellä myös laivanrakennuspuiden hakkuu oli verottanut parhaita metsiä.

Metsistä huolissaan olevat valittivat, miten puun runsas kotitarvekäyttö polttopuuksi ja aidaksiin ja karjanpito olivat muuttaneet kylien läheisen metsäluonnon pusikkomaiseksi tai katajaiseksi ahoksi.¹