Lasten työ

Lasten työtä rajoitettiin huomattavasti vuonna 1889 annetulla lailla. Nyt siihen tehtiin helpotuksia tehtailijoiden ja osin myös vanhempien vaatimuksesta. Jopa lain oleellisin sisältö vesitettiin:

"Työnantajalle voidaan hakemuksesta antaa lupa joka toinen työpäivä pitää työssä lapsia saman ajan, mikä nuoria henkilöjä varten on myönnetty, sitä vastaan että lapset välipäivinä ovat työstä vapaat, sekä joka päivä puolen yhdeksättä tuntia, sopivasti asetettuja lepoaikoja siihen lukematta, pitää työssä lapsia, jotka ovat läpikäyneet ylemmän kansakoulun."

Perusteluna esitettiin teollisuudelle aiheutuvat haitat.

Alle 15-vuotiaat tekivät työssä lähes kaikkialla paitsi herrasväen perheissä, missä lapset kävivät koulua. Maalla oli selvää, että lapset osallistuvat talon töihin. Rippikoulun jälkeen aloitettiin piikana tai renkinä vieraassa paikassa. Sitä ennen tyttöjä oli ns. pikkupiikana.

Kaupungeissa alaikäisillä oli tilaisuus olla palkkatyössä. Varsinkin tekstiilitehtaat ottivat nuoria työhön. Tapana oli, että työt aloitettiin 14-vuotiaana, kun kansakoulu oli käyty. Tehdaslapsia oli eniten Tampereella, mutta sielläkin enää noin 300, kun vuonna 1870 heitä oli yli tuhat. Tehtaissa oli aikaisempaa vähemmän lapsille sopivia tehtäviä. Sen sijaan lasten määrä apulaisina muilla aloilla kasvoi. Eniten lapsityötä vähensi koulunkäynnin mahdollisuus.