Kato

Kylmän sään vuoksi muualla maassa kuin eteläisessä Suomessa saatiin huono sato. Pohjoisessa oli paikoin täydellinen kato jo toisena vuonna peräkkäin. Oli puute sekä syömäettä siemenviljasta.

Kainuun ja Lapin asukkaat päättivät jälleen pyytää apua kruunulta. Pohjoiseen oli tuotu viljaa Venäjältä edellisen vuoden kadon vuoksi, mutta ennen syksyä se oli jo kadonnut sotilaiden käyttöön.

Oulun läänin kuvernööri C.H. Ehrenstolpe ehdotti hallituskonseljille, että Ouluun vietäisiin heti 3.000 tynnyriä ohraa. Syyskuussa hallitus myönsi tarkoitukseen 15.000 hopearuplaa, joilla saatiin kolmasosa pyydetystä viljasta.

Viljantarve Oulun läänissä laskettiin yli 10.000 tynnyriksi, ja siksi kuvernööri kääntyi uudelleen hallituksen ja valtiosihteeri Speranskin puoleen ja vetosi suoraan hallitsijaan. Uusi kenraalikuvernööri Steinheil oli myötämielinen asialle.

Hallitsija antoi lopulta marraskuussa määräyksen, että suomalaisia olisi autettava. Mitään ei ehtinyt kuitenkaan tapahtua ennen talvea. Viivyttelyn yksi syy oli Napoleonin aiheuttama sodan uhka ja Venäjän pelko, että Ruotsi yrittää vallata Suomen takaisin.

Pohjoisen asukkailla oli edessään toinen nälkätalvi, jolloin oli syötävä pettuleipää puhtaiden jauhojen loppuessa.¹