Roskakirjallisuutta

Suomenkielisen kirjallisuuden määrä kasvoi nopeasti. Sille oli markkinat varsinkin kasvavissa kaupungeissa. Arvokkaan taidekirjallisuuden ohella julkaistiin yhä enemmän tavalliselle kansalle suunnattua ajanvietettä. Se oli jatkoa arkkiviisujen painamiselle ja myymiselle. Kummassakin tapauksessa korkeakulttuurin ystävät pelkäsivät, että kansa turmeltuu. Kaiku-lehdessä oli tänä vuonna seuraava kirjoitus:

"Mutta ne monet saksalaiset, ranskalaiset, vieläpä amerikkalaisetkin rikosromaanit, joissa tikari ja myrkky näyttelevät pääosaa, ovat kynäilijäin tuotteita, jotka ovat tarttuneet kynään kaikesta muusta, mutta ei sisällisestä taipumuksesta. Ja juuri näitä 'Berliinin rosvojoukkoja', 'Berliinin pyöveleitä', 'Vaeltavia juutalaisia', 'Aarniometsän tyttäriä' ym. on alettu oikein tukuttain kääntämään Suomen kielelle. Ja suomentaja on sitte vielä joku puoliherra, joka muun elinkeinon puutteessa on alkanut kylvää näitä kyykäärmeen sikiöitä aivan pystymätönnä toimeensa. Kieli on kauhean huoletonta ja painos täynnä korrehtuurivirheitä. Kaikki osottaa, että on antauduttu aivan vieraalle alalle jonkun keinottelijan houkutuksesta, mikä tahtoo päästä äkkiä rikkaaksi kansaansa turmelemalla. Tämä tällainen keinottelija pukeutuu 'kustantajan' kunnianarvoisaan nimeen, vaikka hänelle paremmin soveltuisi kaupustelevan juutalaisen arvonimi."¹