Siitoskonsulentti

Eläinten parempi ruokinta vaikutti huomattavasti maataloustuotantoon. Esimerkiksi lehmien lypseminen tuotti enemmän. Toinen syy tähän oli karjanjalostus. Sen avulla pyrittiin lisäämään niitä lajeja ja rotuja, jotka antoivat hyvän tuloksen. Karjasta poimittiin parhaat yksilöt, joita käytettiin siitokseen. Jalostus perustui toivottujen perintötekijöiden valintaan ja risteyttämiseen.

Suomen talousseura aloitti karjanjalostuksen tukemisen jo 1700-luvulla ja maahan tuotiin 1800-luvun alussa ulkomaisia eläimiä, valtion varoilla ensi kerran vuonna 1847. Tästä alkoi Ayrshire-karjan lisääntyminen. Sen ohella jalostettiin kotimaista maatiaskantaa. Jalostusta rohkaistaan maatalousnäyttelyiden rahapalkinnoilla.

Valtio tuki karjanjalostusta antamalla koulutusta, varoja hankkia eläimiä, mm. uusia rotuja ulkomailta, sekä tukemalla siitostoimintaa. Tätä varten valtio palkkasi siitoskonsulentin, jonka työstä annettiin ohjesääntö. Säännön mukaan siitoskonsulentti oli sekä neuvoja, valvoja että toimeenpaneva virkamies, joka on:

"apuna maanviljelijöille ja eläinten omistajille antamalla neuvoja ja tietoja eläinsiitoksesta ja karjanhoidosta; tekemään kotieläintallien, navettarakennusten ja sikohuoneiden suunnitelmia ja luonnoksia; tarvittaissa ja sen toimekseen saatuansa ostamaan siitoseläimiä sekä kruunulle että yksityisille..."