Muita aiheita...

Kruunun torpat

Valtion omistamien kruununmetsätorppien vuokrakaudeksi määrättiin 25 vuotta. Torppia oli yhteensä 3.100, ja niistä vuokraa maksoi 2.756. Veroja saatiin vuodessa kokoon noin 2.000 hl rukiita, 1.000 hl ohraa, 1.500 markkaa rahaa ja noin 200 päivätyötä. Verojen yhteinen raha-arvo oli 30.000 markkaa eli vain 10 markkaa torppaa kohden. Vero oli siis käytännössä olematon. Yksityisillä tiloilla vero oli useimmin 20-30 % torpan tuotosta eli rahassa laskien satoja markkoja vuodessa.

Forssan Puuvillatehdas oli maan ensimmäisiä. Kuva: Museovirasto.

Huviverot

Senaatti antoi määräyksen, että viranomaisten oli kiinnitettävä huomiota siihen, että kaikista v. 1818 lailla määrätyistä–  huveista maksettiin veroa. Samalla määrättiin miten säätyjen hyväksymä määräaikainen pelikorttivero oli kannettava. Kotimaassa tehdyt kortit oli leimattava, samoin tullin piti vahtia, että tuontikortteihin hankittiin leima. Leimasta oli maksettava leimavero ja leimaamattomia pelikortteja ei saanut käyttää. Erikoiskohtelun alaisia olivat myös ulkomaiset tivolit, komelianttarit ja muut temppujen tekijät. Näiden tuli hankkia maksullinen esityslupa.

Taideteollisuutta

Taiteilija Louis Sparre perusti Porvooseen taideteollisuusyritys Iris OY:n. Se alkoi valmistaa huonekaluja ja keramiikkaa. Yritys lähti käyntiin hyvin. Sparre itse julkaisi tänä vuonna grafiikkakokoelman Det gamla Borgå, joka jätti jälkipolville kuvan millainen Porvoo ennen oli. Hän kuvitti myös Runebergin runon Hirvenhiihtäjät. Yhtiön keramiikkaosaston johtajaksi tuli belgialainen Alfred Finch, joka muutti varta vasten Suomeen. Hän oli luonut uraa jo Belgiassa ja Englannissa ja oli Euroopassa tunnettu keraamikko.

Puuvillatehdas

Kankaiden kysyntä kasvoi nopeasti ja tästä syystä maahan oli perusteilla useita uusia suuria puuvillatehtaita Tampereelle, Poriin ja Vaasaan. Marraskuussa perustettiin Tampereen Lapinniemen tehdas. Sen laittoivat alkuun Finlaysonin puuvillatehtaan johtajat. He olivat riitaantuneet omistajien kanssa tehtaan raha-asioiden hoidosta. Nottbeckit olivat Yhdyspankin perustajia, eivätkä hyväksyneet että yhtiön rahoja sijoitettiin suomenmielesten Kansallis-Osake-Pankkiin. Yhdyspankki oli ruotsalaisten käsissä ja maan suuryhtiöt alkoivat jakaantua kahden pankin kesken kielipolitiikan mukaisesti.