Passit
Edellisenä vuonna kenraalikuvernööri antoi määräyksen, että ainoastaan hän saattoi antaa passin Pietariin tai muualle Venäjälle matkaaville. Nyt passinanto-oikeus siirrettiin maaherroille, mikä helpotti suuresti Venäjälle työhön meneviä. Tosin passi oli haettava maaherran luota läänin pääkaupungista, minne monilla oli satojen kilometrien matka. Esimerkiksi Uudenmaan rannikon asukkaiden oli haettava passinsa Hämeenlinnasta.
Pietarissa tarvittiin jatkuvasti työvoimaa, ja siellä oli jo tuhansia suomalaisia ajureina, kivityömiehinä, käsityöläisinä, kauppiaina, renkeinä ja piikoina. Useimmat olivat kotoisin Viipurin kuvernementista tai Inkerinmaalta.1