Naisen heikkous
Naiset saivat 15.11. oikeuden päästä valtion seminaarien lehtorin virkoihin. Naisia pidettiin kuitenkin sopimattomina vaativampiin tehtäviin:"Kuitenkin näkyy selvästi, ettei nainen varsinaisesti ole luotu kestävään aivoja rasittavaan työhön, sillä jos hän antautuu semmoiseen, rasittuu hän helpommin ja pikemmin kuin mies. Tämä taasen riippuu osaksi siitä, että hän eksyy pikkuseikkoihin; hän ei voi tietovaraisessa työssä erottaa varsinaista syrjäisestä; hän rasittaa itseään pikkuseikoilla, sillä hänen luonteensa on juuri pikkuseikkojen huoltamista varten.... Siksi tapaammekin naispuolisissa lueskelevissa suuremman prosenttimäärän liiaksi rasittuneita ja kirjapöhköjä kuin miespuolisissa." ((E.W. Wretlind, Naisten siitinelo säännöllisessä ja kivulloisessa tilassa. Kirja naisille ja naineille miehille, 1898. ))
Ajatus naisten heikkoudesta ei koskenut maaseudun naisia. Nämä osallistuivat maatöihin kuten miehetkin. Vain säätyläisnaiset saivat vapautuksen peltotöistä. Naiset hoitivat tavallisesti myös karjan ilman miesten apua.