Orvot

Helmikuun 21. säädettiin, että orpojen kasvatukseen ja elatukseen oli käytettävä 320 tynnyriä viljaa vuosittain. Seurakunnat saivat tämän viljamäärän kruunun makasiineista.

Orvot annettiin yleensä sukulaisten ja naapureiden hoidettavaksi. Vuodesta 1785 alkaen seurakunta maksoi tästä kasvattajalle korvauksen. Sitä ennen orvot piti lähettää Ruotsiin valtakunnan yhteiseen orpolaan. Sitä varten pitäjäläisten piti maksaa joka neljäskymmenes viljatynnyri kruununverosta tälle laitokselle. Papit valittivat tästä palkkojensa laskevan ja orpolapset siirrettiin seurakuntalaisten harteille. Elatukseen saatiin edelleen käyttää kruununveroja, edellä mainittu 320 tynnyriä vuodessa.

Tapana oli, että lapsen sai kasvatettavakseen se, joka otti hänet halvimmalla hinnalla. Näiden huutokauppojen vuoksi orpoja kutsuttiin huutolaisiksi. Kasvatti oli velvollinen tekemään työtä isäntänsä perheessä heti kun oli siihen riittävän vanha. Hänen oli oltava isäntänsä perheessä palkollisena aikuisikään asti. Näin orpo maksoi takaisin häneen sijoitettuja varoja.

Varakkaiden ihmisten orpolapsista huolehtivat yleensä sukulaiset. He saivat monasti ilmaisen koulupaikan. Aateliston poikia otettiin sotilaskouluihin.