Muita aiheita...
Kulttuuriadressin viejät Pietarissa, vas. Brögger, van der Vlugt, NormanHansen, Trarieux, Brusa, Nordenskiöld. Kuva: Museovirasto.
Les adresses internationales ˆ S.M. l`Empereur-Grand-Duc Nicolas II. Stockholm 1899. Sivu 41 olivat mm. Anatole Francen ja Emile Zolan allekirjoitukset.
Kalastusta sameissa vesissä. Satiirinen Euroopan kartta, piirtänyt Fred. Rose. Julkaistu vuonna 1899, Museovirasto.
Suomen asevelvollisuuslaki ja helmikuun manifesti nähtiin osoituksena Nikolai II:n petollisuudesta: hän oli kutsunut koolle Haagin rauhankonferenssin, jonka piti sopia sotavoimien vähentämisestä, mutta hän toimi itse päinvastoin.
"Pro Finlandia"
Suomen kohtalosta päätettiin vedota keisariin. Suomalaiset Konni Zilliacus, Albert Edelfelt, J.N. Reuter, Yrjö Hirn, Edvard Westermarck ja Werner Söderhjelm keksivät ns. kulttuuriadressin.
Kahteentoista, kussakin maassa erikseen laadittuun adressin saatiin 1.063 kulttuurihenkilön allekirjoitus. Suomen kansan puolesta vetosivat mm:
- Theodor Mommsen
- Cesare Lombroso
- A.E. Nordenskiöld
- Henrik Ibsen
- Georg Jellinec
- Frithiof Nansen
- Ernst Haeckel
- William Ramsay
- Georges Brandes
- Emile Zola
- Anatole France
- Charles Seignobos
- A. LeroyBealieu
- Florence Nightingale
- Herbert Spencer.
Eurooppalaista adressia lähti viemään Venäjän keisarille lähetystö, jota johti Ranskan entinen oikeusministeri, Dreyfus-jutun sankari, J.L. Trarieux. Vaikka Nikolain äiti, Tanskan prinsessa Dagmar, oli suopea asialle, lähetystöä ei otettu vastaan. Se pääsi kuitenkin teekutsuille ministerin huvilalle.
Suomessa lähetystö sai innostuneen vastaanoton: sille hurrattiin asemilla, 350 hengen juhla-aamiaisella Helsingissä ja matkalla Bure-laivalla Turusta takaisin Tukholmaan.
Suomalaisia buurisodassa
Parikymmentä suomalaisia vapaaehtoista lähti 16. lokakuuta taistelemaan buurien vapauden puolesta. Joulukuun 12. päivä pohjoismainen vapaajoukko kunnostautui Magersfonteinin taistelussa, jossa englantilaiset kärsivät pahan tappion.
Sota oli alkanut lokakuun 11. päivänä. Transvaalin ja Oranjen vapaavaltioissa asuvat buurit eli hollantilaista alkuperää olevat maahanmuuttajat, julistivat sodan Englannille. Buurit hyökkäsivät englantilaisten hallitsemaan Nataliin ja Kapmaahan, missä buurit ryhtyivät myös kapinaan. Suomessa sota nähtiin pienen kansan taisteluna vapautensa puolesta.1
Kuristusta
Venäläisten koulujen asemaa Suomessa vahvistettiin uudella asetuksella.
Sanomalehti Östra Finland lakkautettiin 9. helmikuuta ainaiseksi. Maaliskuussa lehti alkoi ilmestyä uudelleen nimellä Viborgs Nyheter. Huhtikuussa lakkautettiin määräajaksi Nya Pressen ja Aftonposten ja pitkin vuotta monia lisää. Nya Pressen ilmestyi uudelleen nimillä Flyttfågeln, Tranan, Staren ja Bofinken, kunnes nekin saivat lopetuskäskyn. Syynä kieltoihin oli hallituksen vastainen kirjoittelu.
Vt. ministerivaltiosihteeriksi nimitettiin Vjatsheslav von Plehwe, ensimmäinen venäläinen tässä virassa.
Rauhankonferenssi
Kesä - heinäkuussa pidettiin Haagin ensimmäinen rauhankonferenssi, jonka aloitteentekijä oli Nikolai II . Hän itse joutui kuitenkin huonoon valoon, sillä samaan aikaan Suomen tapahtumat saivat julkisuutta Euroopassa. Uutta asevelvollisuuslakia pidettiin Haagin kokouksen idean.
Englantilainen Times kirjoitti, että Venäjän politiikka oli ristiriitaista. Venäjä oli ryhtynyt kumoamaan Suomen autonomiaa ja samaan aikaan se puuhasi kansainvälistä kokousta, jossa vaadittiin ristiriitojen rauhanomaista ratkaisemista.