Paperitehtaat
1890-luku oli paperitehtaiden ensimmäinen menestyskausi. Puuhiokkeen rinnalle paperin massa-aineeksi tuli selluloosa. Se mahdollisti huonomman raaka-aineen käytön ja tuotannon kasvun.Paperin kysyntä kasvoi kaikkialla, erityisesti Venäjällä, mistä Suomen tehtaat löysivät parhaat markkinansa. Tänä vuonna viennin arvo oli 17,5 miljoona markkaa. Se oli 3/4 vuoden tuotannosta. Paperin vienti oli vielä pientä (18 %) verrattuna raakapuun ja sahatavaran vientiin, mutta kasvu oli nopeata. Ennen kaikkea paperi oli pitkälle jalostettu tuote: tonnista paperia saatiin 20-30 kertainen hinta verrattuna sahatavaraan.
Tärkeimmät uudet tehtaat nousivat Kymijoen varteen, Äänekoskelle, Jämsänkoskelle ja Saimaan seudulle. Perustajina olivat jo aikaisemmin sahateollisuudessa vaurastuneet yhtiöt ja henkilöt. Kymijokilaaksosta tuli Suomen metsäteollisuuden keskus. Suurin tehdas oli Kuusankoskella.
1890-luvulla perustetut uudet tehtaat olivat kaikki suuria. Työntekijämäärä kaksinkertaistui. Valmistetun paperin ja sellun määrä kolminkertaistui kuten myös tuotannon bruttoarvo. Paperitehtaita oli yhteensä 15 ja niissä oli 3.600 työntekijää. Lähes sama määrä oli puuhiomoissa ja sellutehtaissa.