Mielisairaalat

Kunnat, jotka perustivat yhteisen mielisairaalan, alkoivat saada valtionapua. Sairaalassa tuli olla ainakin 20 paikkaa. Kaatumatautisille perustettiin alan ensimmäinen hoitola Hattulaan. Sen perusti helsinkiläinen yhdistys. Samanlaista suunniteltiin Kuopioon. Tarkoitus oli, että kunnat maksavat kaatumatautisten hoidon, mutta työn organisoivat yhdistykset. Kaatumatautisia pidettiin osin mielisairaina ja osa taas riittävän työkykyisiä. Taudin katsottiin olevan perinnöllistä heikkohermoisuutta ja sen yhteuttä juoppouteen pidettiin selvänä. Maassa oli kaatumatautisia 3.0005.000. Varsinkin sisälähetysseura oli innokas auttamaan tämän sairauden onnettomia uhreja.

Valtion rakennuttama Pitkäniemen mielisairaala valmistui Pirkkalaan lähelle Tamperetta. Sairaalassa oli 355 hoitopaikkaa, joista 220 oli parannusosastolla. Osasto oli jaettu kymmeneen paviljonkiin, joita käytävä yhdisti. Ensimmäiset potilaat oli jo valittu, mutta he tulisivat vasta tulevana talvena.

Koko maassa oli varsinaisia mielisairaiden hoitopaikkoja noin tuhat. Mielisairaiden määrä oli väestönlaskun mukaan noin 7.500. Tavallisesti sairaan lähetti kunta, joka oli myös velvollinen maksamaan hoidosta.

Yleisin hoitotapa mielisairaaloissa oli eristäminen, pakkopaita, rauhoittavat kääreet ja työnteko. Sairaat pyrittiin pitämään rauhallisina ja turvassa.