Valtionarkisto

"Kynttilää ei Valtioarkistossa saa sytyttää eikä käyttää muulloin kuin kirjeitä ja muita lähetteitä y. m. sinettiin pantaessa siihen tarkoitukseen erittäin aiotussa huoneessa. Tupakanpoltto arkistossa on kielletty."

Valtionarkisto sai 12. maaliskuuta uuden johtosäännön, jossa määrättiin sen tehtävistä, virkamiehistä ja jokapäiväisestä toiminnasta. Valtionarkistossa säilytettiin korvaamattoman arvokkaita asiakirjoja, joten mm. yllä lainattu määräys oli täysin perusteltu.

C.G. Nyströmin suunnittelema rakennus valmistui 1890. Valtionarkisto. Kuva: Museovirasto 27/5 65.

Valtionarkisto sai alkunsa niistä Haminan rauhansopimuksen 12. pykälässä mainituista Suomea koskevista asiakirjoista, jotka luovutettiin Ruotsista vuonna 1810. Arkisto nimitettiin ensin Suomen hallitusraadin, sitten senaatin arkistoksi, ja se siirtyi 1819 hallitusviraston mukana Helsinkiin.

Vasta 1844 ryhdyttiin tohtori J.E. Grönbladin johdolla arkistoaineksen tarkempaan seulomiseen ja järjestämiseen. Vuonna 1858 päätettiin arkiston hoitoa varten asettaa vakinainen amanuenssi, joksi nimitettiin K.A. Bomansson. Vuonna 1869 "senaatin arkisto" muutettiin Suomen valtioarkistoksi.

Toisen osan valtioarkiston sisällyksestä muodostivat senaatin ja Suomen keskusvirastojen ynnä muiden laitosten ja komiteain sinne siirretyt asiakirjat. Niiden lisäksi on aikojen kuluessa valtioarkistoon kerätty erilaisia Suomen historiaa valaisevia asiakirjoja, kirjeitä yms., joista osa on alkuperäisiä, osa kopioita.