Säätila
Jäät lähtivät Kokemäenjoesta jo viidentenä vuonna tavallista myöhemmin eli toukokuun 6. päivänä.
Kevät oli yleisesti kylmä ja vilja kasvoi hitaasti, mutta kesä oli lämmin, mikä taas herätti toiveita hyvästä sadosta.
Elokuun lopulla iski ankara halla Pohjois-Suomessa, ja kova pakkanen syyskuun 9. päivä vei sadon lopullisesti.
Etelä-Suomessa vilja ehdittiin korjata ennen pakkasia, ja sato oli kohtalainen.
Vesi oli syksyllä poikkeksellisen alhaalla, ja joulukuun puolivälissä vesi loppui mm. Kyröskoskessa.
Vesilahden kirkkovahdin muistiinmerkintöjen mukaan helmikuu oli poikkeuksellisen lämmin, maaliskuussa satoi paljon lunta ja huhtikuussa oli vuorotellen lämmintä ja hyvin kylmää, eli "pitkä kevät". Varmuuden vuoksi kirkkovahti teki itselleen ruumisarkun "kruusatun kannen kanssa".
Toukokuussa oli kovaa pakkasta ja lumisadetta, 10. päivä "ajettin jäätä hewosella". Kesäkuun alussa oli vielä kylmiä ilmoja, 9. päivä satoi luntakin, mutta koko loppukesä oli lämmin ja satoikin vain sopivasti. Kylmää oli vasta syyskuun alussa. Syksy oli kuiva ja kylmä.1
Pietarissa oli ennätykselllisen kylmä kesäkuu: keskilämpö oli 11,1 astetta.