Kutsuntakiista

Kenraalikuvernööri Bobrikov kehotti 11. tammikuuta Turun ja Porin läänin kuvernööriä W. von Kraemeriä, Mikkelin läänin kuvernööriä L. Munckia ja Oulun läänin vt. kuvernööriä E. Furuhjelmiä eroamaan. He olivat menettäneet hallitsijan luottamuksen asevelvollisuuskysymyksessä omaksumansa kannan takia. He sekä Vaasan läänin kuvernööri F. Björnberg pyysivätkin eron.

25. tammikuuta määrättiin, että kutsunnasta poisjääneet, jotka palvelivat valtion viroissa, oli niistä erotettava ja että annettaessa kunnille ja yksityishenkilöille yleisistä varoista apua oli otettava huomioon osallistuminen kutsunnan vastustamiseen.

Kutsunnoista kieltäytyviltä evättiin myös ulkomaanpassi viideksi vuodeksi. Poisjääneet oli kirjoitettava nostoväkeen, mutta heitä vastaan ei nostettu syytettä oikeudessa.

Helsingissä samana päivänä pidetty lääkärikokous velvoitti lääkärit olemaan myötävaikuttamatta kutsuntoihin ja olemaan astumatta sellaisen lääkärin tilalle, joka "lainkuuliaisuuden" tähden joutuisi virastaan erotetuksi.

Melkein kaikki lääkärit lupasivatkin olla menemättä kutsuntoihin.