Vapaa-aika
Kirjallisuus
Vuoden kotimaisesta kirjasadosta on mainittava ainakin Arvid Järnefeltin "Kuolema", Eino Leinon "Helkavirsiä", Arvid Mörnen "Ny tid" ja Teuvo Pakkalan "Pieni elämäntarina". Esikoiskirjoista esille nousivat Bertel Gripenbergin "Dikter" ja Johannes Linnankosken "Ikuinen taistelu".
Juhani Ahon "Katajainen kansani" ilmestyi ranskaksi ja "Pietari Päivärinnan kertomuksia" julkaistiin venäjäksi.
Maailmankirjallisuudesta suomenkielisten lukijoiden ulottuvilla olivat nyt Jules Vernen "Viisi viikkoa ilmapallossa" ja H.G. Wellsin "Tähti".
Wellsin kirjan suomennoksen etuna oli, että kirjan lopussa oli vielä oudoimpien sivistys ja oppisanojen selitys sekä neuvoja ulkomaisten nimien ääntämisessä.
Merkkitapaus tietopuolisen kirjallisuuden alalla oli Tor Carpelanin julkaisema "Finsk biografisk handbok", joka sisälsi elämäkertoja suurmiehistä ja yhteiskunnallisista vaikuttajista, tosin vain ruotsiksi.
Musiikki
Aino Ackté lauloi jälleen gramofonilevylle mm. R. Schumannin Frühlingsnacht'in (ääni ) ja Gounod'n Laulun Thulen kuninkaasta.1 Aino Acktén konsertit olivat Helsingissä tavattoman suosittuja. Ihmiset jonottivat lippuja puoli kolmesta asti yöllä Fazerin luona.
Nuorisoseurojen Pyrkijä-lehden nimimerkki K.-H. sen sijaan ihmetteli kirjoituksessaan sitä, "mistä syystä tanssi vetää nuorisoa puoleensa". Hän halusi vapauttaa "nuorison tuosta tukeuttavasta pyörinästä ja paljepelin räminästä". Hanuri olikin helpon soittotapansa tähden jo suurelta osin syrjäyttänyt viulunsoiton rahvaan keskuudessa.2
Elävät kuvat
Lokakuusta lähtien Helsingissä nähtiin säännöllisiä elävien kuvien esityksiä sirkusmaneesissa. Ohjelmistossa oli mm. Ali-Baba ja 40 ryöväriä, Prinsessa Ruusunen, Tulivuorenpurkaus Martinique-saarella, Kuvia Kiinan sodasta, Palokunta toiminnassa, sekä Kuningatar Viktorian hautajaiset ja Kuningas Edvardin kruunaus.