Perussäädökset

Hallituskonselji sai keväällä Pietarista kenraalikuvernöörin ja prokuraattorin ohjesäännöt, joita tarkastamaan asetettiin kenraalikuvernööri Steinheilin johtama komitea. Tästä syntyi ensimmäinen kiista siitä, mitä olivat ne Suomen perustuslait, jotka hallitsija oli Porvoon kokouksessa 1809 luvannut pitää voimassa. Komitean mukaan ohjesäännöt olivat ristiriidassa sen “perussäädöksinä” pitämien 1772 hallitusmuodon sekä yhdistysja vakuuskirjan kanssa, jotka keisari oli “maan perustuslakien joukossa” Porvoossa vahvistanut.

Hallitsija oli kuitenkin Porvoossa jättänyt tarkemmin määrittelemättä mitkä "perussäännökset" ehkä olivat voimassa. Komitea oli närkästynyt varsinkin siitä, että kenraalikuvernöörille ja prokuraattorille ehdotettiin liian pitkälle menevää valvontaoikeutta hallituskonseljin toimiin. Pietarissa taas oli ajateltu, että Turun hallitus oli jotenkin saamaton ja tarvitsi ohjausta.

Asiassa jäätiin odottamaan hallitsijan ratkaisua ja ohjesäännön julkaisemista. Kiista ei koskettanut korkeinta valtaa sinänsä, koska sekä hallituskonselji, kenraalikuvernööri että prokuraattori olivat kaikki hallitsijan nimittämiä ja toimivat tämän nimissä.¹