Tilaton väestö
Tilattoman väen alakomitea julkaisi ensimmäiset tutkimuksensa eli osan III: Viljellyn maan ala ja sen jakautuminen, sekä Yhteiskuntatilastollisen kartaston Suomen maalaiskunnista.
Komitea oli asetettu vuonna 1901 selvittämään, miten maalaisväestön elinoloja tulisi kohentaa. Tutkimus aloitettiin heti, ja sitä varten perustettiin toimisto, joka alkoi koota tietoja kaikista maalaiskunnista. Tutkimusvuodeksi valittiin 1901. Suuri työ valmistui vasta viime vuonna. Yhtä tarkkoja tietoja ei ollut koottu ennen, joten tutkimus tuli suureen tarpeeseen. Se kertoi perustiedot maalaiskunnista, mm. sen, että väkiluku oli peräti 7,6 prosenttia pienempi kuin Virallisessa Tilastossa oli esitetty.
Samuli Paulaharju:
Omistavien luokka tuli näin suureksi, koska talon ruoassa olevat palkolliset sekä torpparit laskettiin omistavien viljelijöiden luokkaan. Maanomistajia oli 94.484, torppareita 45.855 ja muita kokotilan viljelijöitä 11.803.1
Asunto-oloista tutkimus kertoi, että 51 % asui omassa asunnossa, 31 % asui vuokralla ja 18 %:lla ei ollut lainkaan asuntoa. Nämä olivat ns. loisia, jotka asuivat toisten nurkissa. Heitä oli eniten Savossa.
Maanomistusoloista komitea korosti, että vain 23 % ruokakunnista omisti viljelmän, monissa kunnissa osuus oli alle 20 %. Tämä oli vaaralllista yhteiskunnan vakauden kannalta.2
Viljellyn maan kokonaispinta-ala oli Suomessa 2.845.191 hehtaaria. Tämä teki 10,5 hehtaaria asukasta kohden. Luku oli yhtä suuri kuin Britanniassa tai Ruotsissa ja kaksi kertaa enemmän kuin Saksassa tai Ranskassa. Tuotto oli kuitenkin keskimäärin paljon pienempi.
Maalaisväestön olot olivat PohjoisKarjalassa ja Savossa huonommat kuin muualla Suomessa. Peltomaata oli vähiten raivattavaksi ja tilattoman väen osuus väestöstä oli korkein.
Viljelyksiä Suomen maalaiskunnissa oli yhteensä 271.154. Viljelysalan puolesta viljelmät jakaantuivat seuraavasti:
- alle 3 hehtaaria 106.262 tilaa,
- 3-10 hehtaaria 78.778 tilaa,
- 10-25 hehtaaria 56.790 tilaa,
- 25-100 hehtaaria 27.269 tilaa,
- yli 100 hehtaaria 1.855 tilaa.
Komitea piti tilakokoa pienenä, varsinkin kun ottaa huomioon, miten suuri osa maalaisväestöstä oli kokonaan vailla maata. Vasta yli 3 hehtaarin tila saattoi antaa perheelle niukan toimeentulon. Keskikokoiset (10-25 ha) tilat olivat tyypillisiä perheviljelmiä. Vasta yli 25 hehtaarin tiloilla suurimman osan työstä teki palkattu työväki.
Vuokratilojen määrä oli Suomessa suuri, 59 prosenttia kaikista tiloista. Tosin Britanniassa osuus oli tätäkin suurempi. Suomessa ongelmaksi nähtiin ns. torpparijärjestelmä, jossa maanvuokra maksettiin päivätöinä. Tämä ja taloudellinen ristiriita emätilan kanssa estivät vuokratilojen kehittämistä ja pitivät torpparia epävarmuudessa. Torppia tai mäkitupia oli kolmasosalla tiloista. Nämä keskittyivät LounaisSuomeen ja Hämeeseen.
Torpparilaitoksen ja tilattomien suuren määrän ohella komitea piti ongelmana sitä, että 90 % Suomen maa-alasta oli viljelemättä. "Yhdistämällä ihminen ja maa" Suomeen saataisiin paljon uutta vaurautta. Valtion oli siis tuettava uusien pienten tilojen perustamista.
- Jos vieraat palkolliset lasketaan erikseen, maatalousväestö jakaantui seuraavasti: talollisia oli 40 prosenttia, torppareita 20 prosenttia ja tilattomia 40 prosenttia.
- Tähän päästiin laskemalla tiedot ruokakuntien määrän mukaan, jolloin yksinäinen työmies vastasi talollistai torppariperhettä. Kokonaisväestöstä laskettuna maataomistavan väestön osuus oli suurempi.