Sotaväki
Sotaväen majoitusrasituksen helpottamiseksi Suomeen määrättiin rakennettavaksi kasarmeja. Koska niiden valmistuminen kuitenkin vei aikaa, määrättiin samalla, että sotilaat majoitetaan toistaiseksi siviilirakennuksiin. Tästä maksettiin niiden omistajille korvausta.
Venäläisiä joukkoja oli majoitettuna maalaiskyliin Helsingin, Turun, Vaasan, Haminan ja Viipurin seuduilla. Paikalliset asukkaat eivät pitäneet sotilaiden majoittamisesta, koska näistä oli paljon käytännöllistä harmia korvauksesta huolimatta.
Kasarmeja alettiin rakentaa paikkakunnille, joita pidettiin sotilaallisesti tärkeinä.
Kuvassa on hallituskonseljin kansliatoimikunnan päällikön Carl Erik Mannerheimin laatima talousarvio kasarmirakennukselle, jossa on kolme kerrosta ja johon mahtuuu puolitoista pataljonaa.
Vakanssimaksu
Hallitsija antoi joulukuussa julistuksen:
"Siitä Vacaci-Ulosteosta, kuin pitä maxettaman vapauden edestä Reserviväen ja Dubbleringi Puosmannein ylös pitämisestä Suomesa."
Vakanssimaksu oli korvaus sotaväen hajottamisesta. Sotilaita ylläpitäneille ruoduille tullut helpotus korvattiin valtiolle ylimääräisellä verolla, jota kutsuttiin vakanssimaksuksi. Sen määräytymisestä annettiin ohjeet viime vuonna.
Oma sotaväki?
Maaherra G.F. Stjernvall teki Pietariin ehdotuksen suomalaisen kansallisen sotaväen perustamisesta. Se korvaisi Suomessa olevan venäläisen sotaväen. Asiaan ei vastattu millään tavalla.
Karkurit
Venäläiset sotilaat karkailivat joukoistaan, useimmin rikoksen tai naisten vuoksi. Tämän johdosta ja karkureiden etsinnän helpottamiseksi, heidän majoittamisensa tehtiin rikolliseksi. Se joka otti luokseen sotilaskarkurin, sai kovan tuomion.1