Metsäkeskustelua
Samuli Paulaharju: Hämeenkyrön Vatulanharju oli lohduton näky hakkuiden jälkeen. Kuva: Museovirasto 3490:1069.
"Ruotsin uudessa metsälaissa vuodelta 1903 kielletään maanomistajaa niin metsäänsä hakkuuttamasta tai hakkuun jälkeen metsämaan suhteen siten menettelemästä, että metsän jälleenkasvu ilmeisesti joutuu varaan.
Jos sellainen metsämaan hävitys on tapahtunut, on asianomainen velvollinen ryhtymään tarpeellisiin toimiin jälleenkasvun aikaansaamiseksi. Tämän lain vahvin puoli on siinä, että lainvalvonta on tehty hyvin tehokkaaksi. Jokaisessa maakuntakäräjäalueessa on metsänhoitolautakunta, johon kuuluu asianymmärtäviä henkilöitä."
Toisaalta puolustettiin uudenaikaista metsätaloutta. Se työllisti vuosittain yli 100.000 miestä ja toi siten maaseudulle tarpeellisia rahatuloja. Tutkimuksissa Suomen metsätuotteiden viennistä laskettiin, että noin 200 miljoonnan vientitulosta metsänomistajat saivat kantorahoina 38 %, metsätyömiehet palkkoina 29 % ja teollisuusja laivatyömiehet 12 %. Yrittäjille, välittäjille, rahteihin ja ulkomaille tulosta jäi alle 20 prosenttia. Tässä mielessä metsätalous oli "koko kansan elinkeino".1