Nälkä

Viime vuoden huono sato eritoten Oulun läänissä merkitsi, että talvesta tuli kurja. Kuolleisuus ei noussut enää edellisten vuosien tasolle, koska heikoimmat olivat jo menehtyneet, mutta ilman apua nytkään ei olisi selvitty.

Päinvastoin kuin edellisinä vuosina, vilja-apua saatiin mainittavasti. Ensi kerran viranomaiset toimivat asiassa jotenkin tehokkaasti, mihin vaikutti hallitsijan erityinen määräys huhtikuulta. Siinä sanottiin, että väestöä oli avustettava

"katsomatta vähääkään menoihin, joiden sellaisissa tähdellisissä tapauksissa kuin tämä oli, ei koskaan pitäisi päästä huomioonkaan kärsivän ihmiskunnan kurjuuden rinnalla".

Vilja-apua jaettiin sekä suoraan että myöntämällä verohelpotuksia. Nimenomaan kiellettiin vaatimasta verorästeinä ihmisten viimeisiä jyviä. Kemin rovarsi Matthias Castren kirjoitti:

"Oli liikuttavaa nähdä satojen ihmisten, kasvot laihtuneina ja mustankelmeinä sekä vartalot nälän ja pettusekä olkileivän syömisestä valtaosan lihastaan menettäneinä, tulevan esille säkkeineen, ottavan ilokyynelin jauhonsa vastaan ja siunaavan Keisariansa ja Esivaltaansa."(O.I.Lehtonen, Kuvauksia Oulun läänin oloista; Ernst Neovius, Suomen raha-asiain järjestämisestä.)

Oulun läänissä käytettiin vilja-apuun noin 150.000 hopearuplaa. Se oli 10 prosenttia valtion kaikista menoista.