Naisluonteesta

Työläisnainen-lehdessä nimimerkki M.O. kirjoitti "naisluonteesta":

"Naisia on kolmea päätyyppiä.

Enemmistön muodostavat pikkusielut, 'kodin haltijattaret', jotka ovat erittäin välttämättömiä miesten mielestä.

Nämä ne ovat, jotka jumaloivat miehiään ja alistuvat kaikessa voimakkaamman tahdolle.

He ovat usein lempeitä, rakastettavia lähimmäisiä kohtaan, jos nämä ovat hyviä heille, mutta voivat olla raatelevan julmia kostaessaan.

He ovat herkkiä, voivat kyyneltyä, jos näkevät jonkun koirarakin ontuvan, mutta ovat aivan välinpitämättömiä siitä, kuinka esim. lakosta saavat vaimot ja lapset kärsiä kurjuutta ja nälkää.

Nämä naiset ovat mieluummin ajattelematta, heidän onnensa on tietämättömyydessä, sillä he luulevat, että koko maailma on mitä oivallisemmin järjestetty, niinkauan kun he eivät satu näkemään yhteiskunnan varjopuolia...

heillä on taipumusta juoruamiseen, sillä he eivät kykene pitämää ajatuksiaan koossa, vaan mitä tietävät, latelevat he heti ulos lyhyinä katkonaisina lauselmina ilman johdonmukaisuutta hypäten toisesta asiasta toiseen.

Seuraava kehitysmuoto näistä on niin sanoakseni "yksilöllisen naisen" tyyppi...

Heidän ajatuskykynsä on suuresti kehittynyt, yleensä tämän tyypin naisia tavataan lukeneitten joukosta, vaikka löytyy myös sivistymättömienkien keskuudessa, jotka ovat luontaisilla lahjoilla varustetut...

Erittäin osaaottavaisia tai sääliväisiä he eivät ole, sillä he ovat useimmiten itsekkäitä. Tämä johtuu siitä, että tämän luonteiset naiset eivät voi elää jokapäiväisistä pikkuseikoista...

Sen sijaan he ajattelevat suuria asioita, suuria tehtäviä, mihin he voisivat käyttää voimiensa yltäkylläisyyttä. Löytämättä sellaisia tehtäviä osaksi niitten voittamattomien esteitten takia, joita on joka paikassa asetettu naisten toiminnalle, osaksi oman kykenemättömyyden takia keskittävät he kaiki henkiset voimansa itsensä tutkimiseen. Siinä he voivat mennä äärimmäisyyksiin...

Tämän tyypin pahimpia varjopuolia on yksinäisyydestä ja alituisesta itsensä tutkimisesta johtuva äärimmäinen itserakkaus, joka halveksii kaikkea ja kaikkia, kohottaen oman persoonansa joksikin yli-ihmiseksi. Silloin pysähtyy heidän kehityksensä siihen, hedelmättömään henkiseen nirvanaan. Ne, joilla toimintahalu on voimakkaammin edustettu, voivat sopivan olosuhteitten vaikutuksesta kehittyä edelleen myös yhteiskunnallisesti.

Siten saamme kolmannen naisen tyypin. Nämä ovat toimihenkilöitä yhteiskunnan alalla, suurten aatteiden levittäjiä, urhoollisia kansan esitaistelijoita.

He elävät kokonaan asiansa hyväksi, unohtaen oman mitättömän persoonansa, uhraten persoonalliset kiintymyksensä aatteensa hyväksi. Näissä ei tapaa kunnianhimoa eikä egoismia, itsekkyyttä. He ovat täynnänsä aatetta.

... Ne ovat niitä, joita ilman ei voi olla, jos kerran on tullut tuntemaan sellaista yli-inhimillistä, jaloa, ymmärtävää ja samalla vaatimatonta, hellää, uhrautuvaista sielua."

Hattuneula

Työmies-lehden mukaan eräs nainen sai sakkoa 10 markkaa suojattomasta hattuneulastaan ja joutui vielä ostamaan vaaditun neulasuojan poliisikamarilta.

Hattuun saattoi kulua parin viikon palkka eikä ostoksista selvinnyt ilman vähittäismaksua. Parhaimmillaan –­ tai pahimmillaan –­ isot hatut olivat kiinni puolisen metriä pitkillä neuloilla, jotka olivat suorastaan vaarallisia tungoksessa.

Muiden muassa kirjansitojattaret herättivät kadulla huomiota muodinmukaisine kampauksineen ja vaatteineen.¹