Muita aiheita...
Sädehoito
Tohtori Karolina Eskelin oli nopeasti kehittyvän sädehoidon innokas puolestapuhuja. Hän kirjoitti sanomalehtiin uuden hoitotavan lupaavista tulevaisuudennäkymistä ja pyrkimyksestään tohtori O.A. Boijen kanssa saada ensimmäinen täysimittainen laitteisto käyttöön Helsingissä.
Samuli Paulaharju: juuriköyden tekoa Inarissa. Kuva: Museovirasto 3490:1778.
Erityisesti Eskeliniä moitittiin turhan toivon antamisesta suurelle yleisölle, joka ei kykene arvioimaan eri hoitomuotojen etuja ja haittoja. Monet lääkärit pelkäsivät, että ihmiset uskoessaan uuden "ihmelaitteen" parannuskykyyn kieltäytyvät välttämättömistäkin leikkauksista.
Puolustuksekseen Eskelin esitti, että kun sädehoidosta kuitenkin keskustellaan, on parempi että asiantuntijat selvittävät kysymystä mahdollisimman perusteellisesti. Hän painotti varsinkin sitä, ettei Suomessa saa jäädä kädet ristissä odottamaan "kulttuurikansojen" työn tuloksia.
Oli "tartuttava auran varteen" ja oltava ajan tasalla ja mukana kansainvälisessä tutkimustoiminnassa.
Vammaiseläke
Sosialidemokraattiset kansanedustajat telivät valtiopäivillä anomusehdotuksen eräänlaisen vammaiseläkkeen kehittämiseksi. Anomuksessa käsiteltiin sokeiden, kuurojen, tylsämielisten, kaatumatautisten ja raajarikkojen huoltoa.
Sokeain viesti -lehti tervehti ehdotusta tyytyväisenä:
"Nyt vihdoin ovat sosialistiset edustajat jättäneet asiamme mahdollista käsittelyä varten eduskuntaan.
Me tunnemme kiitollisuutta niitä sosiaalidemokratisen eduskuntaryhmän
jäseniä kohtaan, jotka kysymyksen ovat herättäneet.
Kysymyksen herättäjät ovat sen tehneet puhtaasti ihmisystävällisistä syistä, sillä he tietävät liian hyvin, ettei meistä ole hyötyä heidän puoluetoiminnalleen, sillä meillä ei ole, paitsi ehkä aniharvoilla, valtiollista äänioikeutta."1
Naislääkärit saivat 4. huhtikuuta oikeuden päästä kaupunginja kunnanlääkärin virkoihin samoin ehdoin kuin mieslääkärit, mutta valtion virkojen suhteen oli kulloinkin erikseen harkittava, josko virkaan oli sopivaa nimittää naislääkäri.