"Kapitalismin henki"
Taloustieteilijä O. K. Kilpi pohti artikkelissaan "Suomalaisen kansanluonteen taipuvaisuus nykyaikaiseen industrialismiin ja kapitalismiin" miksi Suomi oli jäänyt taloudellisessa kehityksessä jälkeen monista muista Euroopan maista, mm. Pohjoismaista.
Yhdeksi syyksi hän löysi suomalaisen kansanluonteen:
"Tuskin minkään kansan elämänviisauteen on hitaus, ajan yltäkylläisyys ja ylenpalttisuus, vitkaus, syöpynyt niin syvälle kuin Suomen kansan".
Korostaakseen tämän 'kapitalistisen hengen' puutetta Kilpi vertasi sananlaskuja, kansan muistin tiivistymiä. Kun englantilainen sanoi, että "aika on rahaa", pisti suomalainen vastaan: "Jumala loi maailman, mutta ei puhunut kiireestä mitään".
Samalla tavalla takapajulla oli Kilven mukaan Suomen johtava sivistyneistö, joka osoitti vähäistä mielenkiintoa teollisuuteen ja talouselämään. Heille riitti, että "loitsukokoelmamme olivat maailman suurimma". Sivistyneistö oli keksinyt ajatuksen, että suomalaiset voivat kilpailla maailman sivistyskansojen joukossa vain henkisellä alalla. Kilpi viittasi kyselyyn, joka oli tehty maan johtaville miehille. Siitä kävi ilmi, että sivistyneistön mielestä latinan kielen, filosofian ja kansanrunouden vahvistaminen oli maan tulevaisuuden kannalta tärkeämpää kuin maan talouselämän edistäminen. "Hautaamme kivikirveitä", puuskahti kirjoittaja. Kansa oli hidasta, koska siltä puuttui mahdollisuus ja tavoite taloudelliseen pyrkimiseen.1