Rukouspäiväjulistus
Rukouspäiväjulistus annettiin ensimmäisen kerran sitten vuoden 1808. Tänä vuonna ehdittiin viettää vain kahta rukouspäivää, koska julistus oli myöhässä.
Tässä ensimmäisessä Aleksanterin nimissä annetussa julistuksessa oli aiheena tervehdys valtakunnan uuden osan alamaisille, jotka kuuluivat eri uskontokuntaan kuin hallitsija itse. Hallitsija muistuttaa alamaisiaan niistä hyvistä teoista, jotka hän on näiden puolesta tehnyt. Yhteinen onnellinen tulevaisuus näytti lupaavalta, jos alamaiset edelleenkin elivät Herran pelossa ja esivallan kunnioituksessa.
Erikseen Aleksanteri muistutti vielä miten tämä sodalla saatu maa sai nauttia poikkeuksellisesta rauhasta:
"Koska muut maakunnat ovat värisneet sisällisestä levottomuudesta, eli kärsinet ulkonaista väkivaldaa, niin on Teillä, Teidän lakeinne turvasa, ollut rauhallinen meno ja vapaus: ja on myös Teille toivo saada edespäingin sitä samaa hyvää nautita. Teidän Esivaldanne tarkoittaa paljastansa sen päälle: ja Teidän Maanne on se ainoa, joka ehkä sodasa voitettu, on vakuutettu vanhoista hänen eduistansa, ja tullut toisen vallan alla nautissemaan ainoastansa uusia hyviätekoja."