Elinkeinolait
"Vuonna 1918 syttyneen ja kukistetun sodan ja kapinan aikana" kärsityistä aineellisista vahingoista voi saada valtiolta korvausta, ellei ollut osallistunut sotaan vihollisen puolella.
Avustusta sai hakemuksen perusteella. Sen suuruus oli 100 % alle 20.000 markan arvoisille omaisuuksille, sitä suuremmille omaisuuksille 10-–90 % vahingon määrästä siten, että yli miljoonan markan omaisuudesta ei saanut korvausta. Korkein mahdollinen korvaussumma yhdelle oli 100.000 mk.
Rakenteilla oleva Kymin Oy:n sulfiitti-spriitehdas Voikkaalla. Kuva: Museovirasto 174961.
3 markkaa tai 90 % palkasta ja enintään 10 mk. Jos työkyvyttömyys oli osittainen, elatusapu oli "sovellettu osa" em. summasta.
Hallitus päätti 18. elokuuta väliaikaisista poikkeuksista 8 tunnin työaikalakiin:
– rakennustyöt maalla–, rakennusten ja liikenneväylien korjaus ja kunnossapito,– metsätyöt, – puutavaran ajo, lauttaus ja uitto,– rautatiet, posti, tulli, kanavat, sairaalat ja vankilat ja– edellä mainittujen veroiset liikkeet. Poikkeukset olivat voimassa vuoden loppuun.
Lasten ja nuorten työstä vaarallisissa ammateissa annettiin 18. elokuuta määräyksiä. Näitä ei saanut käyttää työssä sellaisissa tehtävissä, joissa käsiteltiin vaarallisia aineita. Lääkärin luvalla nuoria henkilöitä sai käyttää työpaikoissa, joissa oli muutoin osin epäterveelliset olosuhteet, kuten mm. lasitehtaissa, sokeritehtaissa, valimoissa, sellutehtaissa ja tupakkatehtaissa. Lisäksi nuoria kiellettiin käyttämästä vaarallisia työkoneita, kuten mirkeliä tai sirkkeliä.
Laki elinkeinon harjoittamisen oikeudesta annettiin 27. syyskuuta. Se vahvisti elinkeinovapauden kansalaisille, yhdistyksille ja yhtiöille. Samalla määrättiin ne elinkeinot, joiden harjoittaminen oli luvanvaraista, kuten esim. kulkukauppa.
Ulkomaalainen tarvitsi aina elinkeinoluvan maaherralta.
Kauppojen, konttoreiden ja varastojen työoloista annettiin laki 24. lokakuuta.
Liikkeet saivat olla auki arkisin klo 8–18, lauantaisin klo 8–17. Kesällä liikket saivat maaseudulla olla auki tunnin myöhempään. Maito-, leipäja kukkakauppojen ajoista päätti kunta. Sunnuntaisin ne saivat olla auki kaksi tuntia aamupäivällä.
Työntekijän alaikäraja oli 14 vuotta. Viikottainen työaika sai olla 47 tuntia. Työntekijän suostumuksella tämä saattoi olla ylityössä enintään 10 tuntia viikossa ja 100 tuntia vuodessa. Ruokatauko oli yksi tunti ja sunnuntailepo 38 tuntia yhtäjaksoista vapaaaikaa.
Puoli vuotta palvelleen apulaisen tuli saada viikon palkallinen kesäloma, vuoden jälkeen kaksi viikkoa, viiden vuoden jälkeen kolme viikkoa ja 10 vuoden palvelun jälkeen kuukauden kesäloma täysin palkkaeduin.
Synnytysloma oli kuusi viikkoa.
20. joulukuuta määrättiin, että keskeytymättömässä työssä, kuten sähkö- ja vesilaitoksissa, masuuneissa, sementtitehtaissa ja paperitehtaissa 18 vuotta täyttänyttä työntekijää sai pitää työssä säännöllisesti 168 tuntia kolmen viikon aikana, eli keskimäärin 9–-10 tuntia päivässä, jos työ oli järjestetty kolmeen säännöllisesti vaihtuvaan viikon mittaiseen vuoroon.