Olympialaiset kisat
Nykyaikaiset "VI:n olympiadin" kisat oli määrä viettää vuonna 1916 Berliinissä, jonka läheisyyteen, Grünewaldiin, niitä varten oli vuonna 1913 valmistunut suuri ja sen takia osittain epäonnistunut stadion. Maailmansota kuitenkin teki tällä kertaa tyhjäksi aikeet.
VII:n olympiadin kisat annettiin Belgialle Antverpenin kaupungissa järjestettäviksi. Maailmansodan aikana puolueettomina pysyneissä maissa ei paikan valintaa pidetty onnistuneena toisaalta sen takia, ettei belgialaisten järjestelykyvystä ollut riittäviä takeita, toisaalta toivoen, ettei sodan jaloissa olleella alueella juhla joutuisi katkeruuden ilmapiiriin.
Paavo Nurmi. Kuva: Museovirasto 14.3-71.
Etupäässä siitä syystä, että poisjääminen olisi vaikuttanut lamauttavasti urheiluelämäämme, toisaalta sen vuoksi, että se olisi selitetty heikkoudeksi, päätettiin Suomestakin lähettää osanottajia.
Oli luonnollista, ettei sodan vaikutusten takia osanotto kilpailuihin voinut muodostua niin runsaaksi eivätkä juhlat niin loisteliaiksi kuin Tukholmassa vuonna 1912.
Edustettuja kansallisuuksia oli vain 28, huolimatta siitä, että useat valtiot (Viro, Tshekko-Slovakia y.m.) esiintyivät ensikertalaisina, eikä osanottajienkaan määrä noussut lähellekään sitä, mikä oli Tukholmassa ollut mukana.
Kun lisäksi sääsuhteet pääkilpailujen aikana olivat epäsuotuisat, ja toimeenpanijoiden järjestelykykyyn kohdistuneet epäilykset osoittautuivat liiaksikin paikkansa pitäviksi, eivät juhlat missään suhteessa kohonneet edellistenkisojen tasolle. Esimerkiksi 100 metrin juoksu meni kerrassaan pilalle epäpätevän järjestelyn vuoksi. Suomen osanottajajoukkue supistui pääasiallisesti rahallisten vaikeuksien vuoksi verraten pieneksi, 65 henkeen.
Insinööri ja rouva V. Jakobsson voittivat 23. huhtikuuta Antwerpenin olympialaisten pariluistelukilpailun.
Yleisurheilussa Suomen esiintyminen muodostui elokuulla sitäkin huomattavammaksi, kun sen osalle tuli yhtä monta I:tä palkintoa kuin Ameriikalle, nimittäin 9, Englannin saaliin supistuessa 5:een, Italian 2:een ja muiden maiden 1:een I palkintoon kunkin.
Useat tärkeimpinä pidetyt kilpailut muodostuivat Suomen riemuvoitoiksi, esimerkiksi maratonjuoksu (Hannes Kolehmainen), viisiottelu ja keihäänheitto. Painissa Suomi saavutti "pisteitä" enemmän kuin koko muu maailma yhteensä huolimatta siitä, että useimmat edustajamme vapaapainissa olivat ennättäneet harjoittaa tätä meille aikaisemmin outoa painilajia vain pari kuukautta.
Ulkomaiselle yleisölle tulivat suomalaisten saavutukset juhlien yllätyksenä.
Itsenäisen Suomen uusi valtiolippu esitettiin täten maailmalle mieleenpainuvalla tavalla. Siksipä muodostuikin kilpailujoukkueen vastaanotto pääkaupungissamme suureksi juhlatilaisuudeksi laivastosaattueineen,
Paavo Nurmi voitti Antverpenissa sekä 10.000 metrin että murtomaajuoksun.