Vapaa-aika
Kotimaassa esiintyvät taiteilijat eivät olleet päässet viime vuosina tallentamaan musiikkiaan gramofonilevyille. Sen sijaan amerikansuomalaisten levyt ylsivät joskus Suomeenkin. Willy Larsen tallensi haitarillaan Oskar Merikannon sävellyksen "Merellä". (ääni )1
Uudella leimaverolailla haluttiin hillitä liiallista tanssi-innostusta. Huvitilaisuutta, jonka pääasiallinen sisältö koostui puheesta, lauluesityksistä jne. ei katsottu tanssiaisiksi jos tanssia on korkeintaan yksi tunti.
Ravintolat ja kahvilat olivat uuden lain mukaan kokonaan luvanvaraisia. Luvan antoi maaherra, joka samalla määräsi mihin luokkaan paikka kuului tarpeellisuutensa perusteella.
Rikoslakia muutettiin niin, että "se, joka julkisesti esiintyy juopuneena, maksakoon sakkoa 100–-3.000 markkaa".
Virkamies, joka esiintyi juopuneena, tuomittiin 200-–3.000 markan sakkoon ja raskauttavissa tapauksissa viralta pantavaksi. Pappien rangaistuksista määrättiin kirkkolaissa.
Valtioneuvosto myönsi 24. elokuuta Nuoren Voiman Liiton radioyhdistykselle toimiluvan, jonka perusteella yhdistyksen jäsenet saivat perustaa radioasemia. Toimiluvan ehtojen mukaan yhdistyksen jäseneksi pyrkivällä täytyi olla suojeluskuntatodistus ja todistus valtiollisesta luotettavuudesta.
Helsingin kaupunki vuokrasi saariaan työväenjärjestöjen kesänviettopaikoiksi. Helsingin työväenyhdistyksen jäsenet virkistäytyivät Mustikkamaalla ja Elantolaiset Sompasaarella.
Elävät kuvat
Kun solttu-Juusosta tuli herra oli Iltalehden mukaan tutustumisen arvoinen. Filmin sankari oli "iloinen ja huoleton" luonne.
Sunnuntaimetsästäjät ei saanut Iltalehdeltä ymmärtämystä osakseen: "Luonnollisin kuitenkin kaikista esiintyjistä jolla kappaleessa on suuri osa on spriipullo".
Se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa piti Satakunnan Kansan mukaan "kunnialla paikkansa monen ulkomaisen filmin rinnalla, vieläpä vie voitonkin useista. Sekä esitys että ohjaus osoittavat, että meillä ei filminäytelmiinkään nähden enään tarvitse olla yksinomaan ulkomaista riippuvaisia."2
Kirjallisuus
Uusista kirjoista mainittakoon Aaro Hellaakosken "Elegiasta oodiin", Aino Kallaksen "Vieras veri" ja Viljo Kojon "Suruttomain seurakunta". Esikoiskokoelmina on julkaistu Elmer Diktoniuksen "Min dikt" ja Ollin (Väinö Nuorteva) "Mustapartainen mies herättää pahennusta".
Sota oli katkaissut suomalaisen kirjallisuuden käännösten julkaisemisen ulkomailla moneksi vuodeksi.
Aleksis Kiven "Seitsemän veljestä" ilmestyi saksaksi.
Johannes Linnankosken "Pakolaiset" julkaistiin Hollannissa ja "Heräämiseni" Moskovassa.
Suomeksi oli saatavissa Jack Londonin "Rautakorko", Edgar Rice Burroughsin "Tarzan, apinain kuningas", Jonathan Swiftin "Gulliverin retket" ja Anton Tshehovin "Kaksintaistelu", jonka henki ja moraali oli Arvostelevan kirjaluettelon mukaan "liian 'venäläinen' – vastenmielinen".3