Asuttaminen
"Lex Kallio" eli laki maan hankkimisesta asutustarkoituksiin annettiin 25. marraskuuta. Se oli torpparilain ohella toinen merkittävä laki, jolla toimitettiin suuri maareformi, eli maaseudun tilattomille annettiin mahdollisuus tulla maanomistajiksi.
Jokaisella, joka oli jossain määrin maatalouden harjoittaja tai siihen halukas ja kyvykäs, oli oikeus saada tila tai lisämaata ammattinsa turvaksi. Laki määrättiin tulevaksi voimaan vuonna 1924. Se koski periaatteessa ainakin 100.000 mahdollista uutta tilaa.
Lakiin sisältyi melko jyrkkä lunastuspykälä. Ellei tarpeellisia maa-alueita voitu hankkia valtion maasta tai vapaaehtoisella kaupalla, niitä voitiin ottaa pakkolunastuksella. Maa-alueita voivat joutua luovuttamaan omistajat, joille kuuluva pinta-ala oli yli tietyn korkeimman pinta-alan ja jos omistaja ei asunut millään tilallaan tai viljellyt niitä järkiperäisesti. Helpointa oli lunastaa maata suurilta kartanoilta, joiden taloutta se ei romauttanut ja joiden työntekijöitä uuden maanomistajat usein olivat.