Verot ja tullit

Laki tullitariffista ja vientimaksusta vuodelle 1922 annettiin 31.12.1921. Hallitus sai oikeuden korottaa tulleja kesken vuotta ja antaa tuontikieltoja. Samana päivänä hallitus määräsi tavarat, joista kannettiin korotettua tullia tänä vuonna. Näitä olivat mm. liha, maltaat, hedelmät, margariini, munat, kankaat ja vaatteet, paperiteokset, metallit ja henkilöautot. Vientimaksujen perimistä jatkettiin vanhaan tapaan, mutta nyt vain puuja paperitavarasta.

Asetus kunnallisverotuksesta maalaiskunnissa annettiin 20. tammikuuta. Asetuksessa määriteltiin pellon, luonnonniityn ja metsän veroluokat.

Valtiontalous

Valtiontalous on menneen suurvaltain sodan johdosta kaikissa maissa melkoisesti muuttunut. Tähän on vaikuttanut ensiksi jo se, että julkisen talouden pohjana oleva rahajärjestelmä on suuresti häiriytynyt kovin lisääntyneen setelinannon johdosta.

Kun rahanarvo on täten alentunut, eivät aiempiin vuosiin kohdistuneet numerotiedot julkisesta taloudesta ja vastaavat luvut sodan jälkeiseltä ajalta ole keskenään verrannollisia.

Sodan aikana on turvauduttu lainavaroihin, ja valtiovelka on yleensä kaikissa maissa melkoisesti lisääntynyt. Varsinaisten valtiontulojen enentäminen on sitten rauhanoloihin siirryttyä käynyt aivan välttämättömäksi.

Suomen valtiontalous on maan itsenäistymisen jälkeen laajentunut myös niiden uusien menojen johdosta, joita ulkopolitiikan hoito ja puolustuslaitoksen järjestäminen ovat aiheuttaneet.

Sen johdosta on verotusta täytynyt tuntuvasti lisätä. Kansanvaltaisten olojen päästyä valtaan on yleensä kaikkialla melkoisesti korotettu välitöntä verotusta, varsinkin suuriin tuloihin ja varallisuuteen sekä perintöihin kohdistuvia veroja, mutta välilliselläkin verotuksella, nimenomaan tullituloilla, on edelleen sangen tärkeä asema kaikissa maissa.¹