Asuntopula

Maailmansodan aikana syntyneistä yhteiskunnallisista häiriöistä on meillä vielä poistamatta yhä kiristyvä asuntopula, joka vasta keväällä vuokrasäännöstelyn päätyttyä ilmeni kaikessa kaameudessaan.

Eduskunnan päätös tässä asiassa tapahtui niin myöhään, että siirron normaalioloihin tuli tapahtua parin kuukauden aikana.

Kiinteistöjen omistajat jakelivat kilvan häätöhaasteita ja vuokralaiset jäivät kokonaan isäntien mielivallan uhreiksi. Vuokrakeinottelulaki ei ole sanottavastikaan pystynyt vaikuttamaan tilanteen parantamiseen, joka muutamissa kaupunkikunnissa on käynyt varsin uhkaavaksi.

Häätöjutut ovat tuomioistuimet käsitelleet varsin nopeasti ja sadottain vuokralaisia on kesän kuluessa saanut astua vanhasta asunnostaan tietämättä, mistä asunnon saisi.

Helsingissä perheitä on majoitettu kasarmeihin. Tampereella asutaan vanhoissa sotaväen hylkäämissä kasarmeissa ja talleissa.

Päivälehdet ovat täynnä kertomuksia siitä, miten Porissa, Kuopiossa, Kotkassa, Mikkelissä y.m. kansakouluihin on sijoitettuna satoihin nouseva ihmisjoukko, jonka siirtäminen muualle nyt, kun koulujen pitää alkaa, on mahdoton, joten koulunkäyntikin käy mahdottomaksi.

Syyt tilanteen kärjistymiseen ovat monet. Epävarmojen aikojen takia on asunnon tuotanto ollut koko sota-ajan täydellisesti lamassa, kiinteimistöomistajain varsinkin sota-ajan keinottelijain, halu rikastua yhteiskunnan hädän kustannuksella sekä osaksi asuntovaatimusten kohoaminen, mikä sellaisenaan olisi ilahuttava ilmiö, jos se vain olisi tapahtunut ajalla, jolloin asuntoja olisi saatavissa.

Kiertomatka maan eri kaupunkeihin on tässä suhteessa varsin mielenkiintoinen. Sosialihallitus on runsaalla kädellä jakanut kunnille eduskunnan myöntämiä lainoja ja kaikkialla on havaittavissa kuumeen tapainen kiire yleishyödyllisen rakennustoiminnan alalla.

Helsingin Käpylä on kunnioitusta herättävä saavutus, joskaan köyhimmän, eniten avun tarpeessa olevan kansanaineksen asunnontarvetta ei sillä suoranaisesti poisteta, sillä kuukausivuokra kaupunkimatkoineen keittiön ja kamarin asunnosta on noin 400 markkaa, mikä suurilukuiselle työläisperheelle käy ylivoimaiseksi maksaa.¹