Taylorin järjestelmä

Amerikkalaisen insinöörin Frederick W. Taylorin mukaan nimensä saanut järjestelmä on n.s. effektiviteettieli tehokkuuspyrkimyksen johdonmukaisin ilmaisu. Tämän päämääränä on kaiken ihmis- ja konetyön järjestäminen siten, että se tuottaa mahdollisimman suuren työtehon mahdollisimman pienin ponnistuksin.

Taylor tarkasti taitavien työläisten suorituksia, eritteli nämä yksinkertaisimpiin osiinsa, laski kunkin erityisen kädenliikkeen vaatiman ajan sekä otti selkoa siitä, millä hetkellä väsymystä alkoi ilmetä, voidaksensa täten määrätä, mikä oli edullisin työvauhti ja milloin lepohetkiä tarvittiin. Tuotannon tulokset lisääntyivät Taylorin menetelmien ansiosta 2–­3-kertaisiksi.

Niitä psykoteknillisiä menetelmiä, jotka on kehitetty tehokkuuspyrkimysten palveluksessa, on myös paljon käytetty sekä sotaväessä että erinäisissä siviiliammateissa niiden erikoisten sielullisten ominaisuuksien määräämiseksi, joita niissä tarvitaan.

Taylorin järjestelmään työläisten taholta kohdistunut ankara vastustus on sittemmin eräillä tahoilla vähentynyt. Sen kannattajiin kuuluu, odottamatonta kylläkin, myös venäläinen Lenin, joka itse on kirjoitellut sen hyväksi.

Suomessa on Taylorin järjestelmää enemmän tai vähemmän täydellisessä muodossa menestyksellisesti käytetty useissa tehtaissa.¹