Luonnonsuojelu
Linnuista ovat joutsen ja metsähanhi, jotka aikoinaan pesivät kautta maan, ahdistetut kaikkein syrjäisimpiin saloseutuihin ja vähenevät sielläkin huolestuttavasti. Metso on Ahvenanmaalla ammuttu sukupuuttoon ja sama kohtalo on sitä uhkaamassa Varsinais-Suomessakin.
Monet petolinnut, lähinnä merija maakotka, kalasääski, tunturi-, mehiläis- ja hiirihaukka, eräät pöllöt y.m. ovat jatkuvan vainon alaisina käyneet harvinaisiksi, useimmista seuduista tyystin häviten.
Nykyinen merilinnusto muodostaa vain rippeitä siitä eloisasta lintumaailmasta, joka vielä kotvan sitten elävöitti rannikoitamme.
Aatteellisessa suhteessa voidaan ennenkaikkea esittää se vaatimus, että se luonto ja maisemien kauneus, joka maallemme on annettu, on niin loukkaamattomana perintölahjana kuin suinkin säilytettävä nautittavaksi tulevillekin polville.
Verrattuna siihen, mitä luonnonsuojelun alalla lukuisissa muissa sivistysmaissa (erittäinkin Pohjois-Amerikan Yhdysvalloissa ja Saksassa) on saatu aikaan, ovat saavutukset meillä Suomessa vähäiset.
Suureksi osaksi tulosten pienuus johtuu siitä, että on puuttunut lainsäädäntöä, johon tehokas luonnonsuojelutyö olisi voinut nojautua. Aivan äskettäin on tämä puute kuitenkin saatu korjatuksi.
Tätä kirjoitettaessa on nimittäin eduskunta hyväksynyt luonnonsuojelulain.
Hyväksytyn lain mukaan, joka tulee voimaan 1 p. heinäkuuta, voi Tasavallan presidentti eduskunnan suostumuksella päättää, että määrätty valtiolle kuuluva alue on, sen luonnon säilyttämiseksi koskemattomana, erotettava yleiseksi suojelualueeksi.
Samassa järjestyksessä voidaan myöskin muodostaa erityinen suojelualue luonnonkauniin tai muuten luontonsa puolesta huomattavan paikan säilyttämiseksi vastaisuutta varten sellaisenaan taikka jonkin eläintai kasvilajin rauhoittamiseksi.
Myös voi se viranomainen, jolle jonkun valtiolle kuuluvan alueen valvonta on uskottu, rauhoittaa siellä tavattavan yksityisen puun, puuryhmän taikka muun luonnonmuodostaman, jonka säilyttämisellä on merkitystä tieteen tai erikoisuutensa kannalta.
Yksityinen maanomistaja voi niinikään omilla maillaan perustaa erityisiä suojelualueita tai rauhoittaa luonnonmuistomerkkejä, jotka kaikki säilyvät lain suojeluksessa tilan siirtyessä uudellekin omistajalle.
Luonnonsuojelulailla rauhoitettujen eläinten lisäksi voidaan asetuksella myöhemmin rauhoittaa koko maassa tai rajoitetulla seudulla harvinaisia kasvija eläinlajeja.
Nykyiseen metsästyslakiin aiheutuu useita uusia eläimistöä suojelevia määräyksiä.
Luonnonsuojelutoimintaa johtamaan tulee erityinen luonnonsuojeluvalvoja.
Epäilemättä on meillä tämän luonnonsuojelulain turvissa pian viriävä entistä suurempi harrastus luonnonsuojeluun. Eri osissa maata tulevat toivottavasti lukuisat luonnonmuistomerkit ja luonnonihanat paikat säilytetyiksi jälkipolvien varalle.
Ja sinne tänne vielä säilyneisiin metsäseutuihin on Suomen kansa laajasta maastaan varmaan varaava suurempiakin suojelualueita muistoksi siitä erämaisesta luonnosta, joka täällä vallitsi esi-isiemme vaeltaessa maahan ja samalla kunnioittaviksi muistomerkeiksi näille Suomen asutuksen ja viljelyksen tienraivaajille, joiden tarmoon ja työhön hyvinvointimme ja sivistyksemme melkoiselta osalta pohjaa.1