Huvit
Maaseutu
Asetus julkisista huveista maaseudulla annettiin 20. toukokuuta. Asetus tuli voimaan 1. kesäkuuta. Julkisiksi katsotaan huvit, joihin yleisöllä oli pääsy joko maksua vastaan tai ilmaiseksi. Julkisiin huveihin oli poliisimiehellä, niihin määrätyillä järjestysmiehillä ja raittiuspoliiseilla, joilla oli kotietsintäoikeus, vapaa pääsy. Julkisiin huveihin ei saanut tulla ampuma-aseella, puukolla, tikarilla, nyrkkiraudalla tai muulla aseella varustettuna.
Suomen Radioyhdistys lähetti Helsingissä 7. maaliskuuta lähtien ohjelmaa joka ilta noin klo 19.30–-22.00. Helsingissä toimi myös Suomen Radioamatööriliiton Helsingin kerhon perustama Radiola-niminen asema.
Teatteri
Kansallisteatterin ohjelmistossa ollut Maria Jotunin "Tohvelisankarin rouva" nostatti eduskunnassa kiistelyä näytelmän sopivaisuudesta julkisesti esitettäväksi.
Kieltolaki
Eilen takavarikoivat raittiusetsivät useista paikoista kaupunkia huomattavia määriä spriitä.
- – 30 litraa saivat he eräästä kellarista Lapinlahdenkatu 19:ssa,
- – 19 litraa venäläisen hautausmaan vahdintuvasta,
- – 60 litraa 3. linja 37,
- – 2 ja puoli litraa Kristiinankatu 15:ssa ja
- – 80 litraa spriitä 3. linja 31.1
Elävät kuvat
Lapsille tehtiin kotimainen piirretty filmi Aito sunnuntaimetsästäjä.
Ylioppilaslehti arvioi kotimaista filmiä Suursalon häät. Lehden mukaan se oli "niitä kultaisen keskitien tyypillisiä tuotteita", joissa "on jotain sietämättömän vastenmielistä, luihua, niljakasta ja kiinnitarttumatonta.
Mitä saattaa niistä lausua, kun kohta kohdalta näkee ohjaajan kaikin voimin koettaneen luoda jotain mahdollisimman persoonatonta, sovinnaista ja kaikkiin 'menevää'. Ei jälkeäkään lujasta, varmasta taiteellisesta päämäärästä ja yksilöllisyydestä."
Helsingin Sanomissa kirjoitetiin filmistä Myrskyluodon kalastaja. Lehden mukaan tämän jälkeen oli ohjaaja Erkki Karua "pidettävä filmiregissöörinä, joka täyttää hyvinkin suuret mitat. Hänen taipumaton tahtonsa, teräksinen tarmonsa, kouliintunut silmänsä ja taiteellinen herkkäkatseisuutensa ovat nyt luoneet teoksen, joka tuottaisi kunniaa kenelle yleismaailmalliselle filmiohjaajalle tahansa."
Kansan Lehden mukaan filmi Kihlauskylpylä oli jäljennös "tanskalaisista 'Majakka ja Perävaunu'-filmeistä, mutta siinä ei ole päästy näiden tasalle. Juoni on hatara ja näyttelijöistä useimmat liikehtivät aivan liian eloisasti."2