Maanpuolustus

Suojeluskunnat

Suojeluskuntien asema vakiinnutettiin 22. joulukuuta annetulla lailla. Sosialidemokraatit eivät kannattaneet lain antamista:

"Emme pidä suojeluskuntajärjestön vakiinnuttamista nykyiseen muotoonsa suotavana eikä hyödyllisenäkään, kun mainitussa järjestössä vielä suurelta osalta vallitsee ankara luokkahenki perintönä niiden syntymäkaudelta, ja kun niissä vieläpä tasavaltaista parlamenttaarista hallitusjärjestelmää vastustavat fascistisetkin katsantokannat löytävät tyyssijansa, eikä niitä lakipykälilläkään saada poistetuksi."

Väestönsuojelu

Suomen Kaasusuojelujärjestö perustettiin 20. marraskuuta:

"Järjestön tehtävänä on kotiseudun asutus-, liikenneja teollisuuskeskusten sekä niiden siviiliväestön suojelun järjestäminen, kehittäminen ja toteuttaminen vihollisen ilmahyökkäyksen varalta sotatapauksessa. Se kehittää maan väestönsuojeluorganisaatiota ja suorittaa väestönsuojeluvalistusta, koulutusta, suojapaikkojen kunnostamista, kokeiluja sovellusharjoituksia sekä välittää kaasusuojeluvälineitä."

Laivasto

Valtioneuvosto oikeutettiin 22. joulukuuta ryhtymään toimenpiteisiin laivaston perustamiseksi rannikkopuolustusta varten ja käyttämään siihen neljän vuoden aikana yhteensä 215 miljoonaa markkaa.

Sosialistisen työväenpuolueen kansanedustajat vastustivat määrärahojen myöntämistä:

"laivaston rakentaminen niin kuin jokainen lisätty sotilaallinen varustautuminen on omiaan vain kiihoittamaan porvaristoa sotaseikkailuihin ja sitä tietä lisää jo olemassa olevaa vaaraa joutua suorittamaan avoimessa sodassa imperialististen valtioiden tarvitsemia sotilaallisia tehtäviä.

Tämän lisäksi kyseellinen laivaston rakentaminen merkitsee työläis- ja talonpoikaisväestön elinehtojen parantamiseksi tarvittavien rahamäärien tuhlausta tarkoituksiin, joista lopulta on vahinkoa ja häviötä maan työtätekeville."¹